rail 2024

Tänään oli vuorossa Mémorial de Caen, joka on paitsi museo myös sotamuistomerkki. Toisen maailmansodan tapahtumat ovat kattavasti esillä, mm. multimediaesityksiä on useita. Tärkeä on tietysti Normandian maihinnousuun, operaatio Overloordiin liittyvä historia, eli liittoutuneiden maihinnousu Normandiaan, Saksan miehittämän Ranskan rannikolle. Operaatio käynnistyi aamuyöllä 6. kesäkuuta 1944. Tätä ajankohtaa kutsutaan nimellä D-Day. Maihinnousuun liittyviä elokuvia on mm. Pelastakaa sotamies Ryan.

Kävimme myös näyttelyyn liittyvässä bunkkerissa. Se oli Wilhelm Richterin, Wehrmachtin kenraalin tukikohtana D-päivän alkaessa kesäkuussa 1944. Bunkkerit ja kokonainen linnoitusketju olivat kaiken kaikkiaan tärkeä osa saksalaisten Atlantin vallia. Harmittavaa oli, että emme ehtineet käydä rannoilla, jotka edelleen tunnetaan invaasion koodinimillään. Jääpähän jotain seuraavaan kertaan.

Päivän aluksi matkustimme Rouenista Caeniin junalla, matkaa oli suuntaansa vähän vaille kaksi tuntia. Sitten Caenissa ihmettelimme, miten pääsemme museolle. Kysyimme paikallisilta neuvoa, ja niinpä pääsimme ensin ratikalla ja sitten bussilla perille. Oma lukunsa oli paikallisliikenteen matkalippujen ostaminen netistä, ranskaksi. Lippuluukulle oli jonottamassa muitakin, joten siihen emme jääneet odottamaan vuoroamme.

Päivässä oli sen verran tapahtumia, että huomenna pidämme vallan lepopäivän ja käppäilemme majapaikkakaupunkimme Rouenin katuja. Samoin suunnittelemme seuraavia etappejamme ja varaamme majoituksia.

Lähdimme aamusta matkaan kohteenamme Vernon, joka on noin 40 minuutin junamatkan päässä Rouenista. Asemalta oli vielä noin 10 minuutin bussimatka itse kohteeseen: Monet´n taitelijakotiin.

Löysin netistä tiedon, että Monet’n taitelijakodissa käy vuosittain puoli miljoonaa turistia. Silti ajattelin, ettei toukokuun alku ole vielä kiihkeintä sesonkia, eikä ehkä olisi ollutkaan, ellei olisi ollut vappupäivä ja ranskalaistenkin vapaapäivä. Arvelen, että tänäänkin paikalla kävi tuhansia turisteja – ainakin jonot lippumyymälään olivat piiiiitkät. Olimme paikalla noin klo 11 maissa, ja jonotimme lippuja n. 20 minuuttia. Kun sitten iltapäivällä olimme lähdössä, jono lippumyymälään oli toistasataa metriä. Kielten ja kansallisuuksien sekoitus oli moninainen, japanilaisia näytti olevan paljon.

Lipun hintaan (á 11 €) kuuluivat pääsy Monet’n taloon sekä Clos Normand -puutarhaan ja vesipuutarhaan – ei paha hinta tällaisesta elämyksestä. En ole mikään kukkien enkä kasvien tuntija, mutta puutarha oli kaunista katseltavaa. Ihmeen hyvin ihmispaljous upposi puutarhoihin, niissä ei ollut ruuhkan tuntua. Toki tähän aikaan vuodesta puutarhat eivät liene vielä parhaimmillaan eivätkä kuuluisan lummelammen lumpeetkaan olleet ennättäneet kukkaan, mutta katseltavaa riitti. Tätä retkeä olin odottanut enkä taatusti pettynyt. Ja Jarikin jaksoi urheasti tutustua kohteeseen – huomenna on sitten taas luvassa sotahistoriaa, kun olemme lähdössä Caeniin Normadian maihinnousun museoon.

PS. Ensimmäiset vappukielojen kauppiaat bongasimme jo matkalla asunnolta juna-asemalle. Ja näimme päivän aikana monien kantavan kieloja mukanaan, joten kielot todellakin ovat ranskalainen vappuperinne.

Jatkoimme junailua Ranskassa: matkasimme Lillestä Normandian kaupunkiin nimeltä Rouen. Se sijaitsee Luoteis-Ranskassa Seinen rannalla. Rouen on historiallinen keskiaikainen kaupunki, jossa Jeanne d’Arc aikoinaan poltettiin roviolla. Kaupungin vanha osa on täynnä upeita rakennuksia ja goottilaisia kirkkoja – ja kujasia, joiden varrella on hienoja ristikkotaloja. Kujista tuli mieleeni Harry Potterista tuttu Viistokuja.

Vappu (1.5.) on myös Ranskassa työn juhla ja vapaapäivä. Vapun vietto näkyy ranskalaisessa katukuvassa kaikkialla. Ei niinkään marssien, vaan kadut ja aukiot täyttyvät kielokauppiaista. Kielo on Ranskassa perinteisesti kevään symboli, ja tapana on antaa kieloja lahjaksi ystäville merkkinä kevään tulosta. – Hauskaa vappua myös koto-Suomeen!

Rouen ei kuitenkaan ole varsinainen mielenkiinnon kohteemme vaan hyvä risteyspaikka tuleville retkillemme. On kiva majoittua pidemmäksi aikaa samaan asuntoon ja tehdä sieltä käsin päivämatkoja. Huomenna vappupäivänä on suuntanamme Giverny, josta käsin tutustumme impressionistimestari Claude Monet´n kotiin ja sitä ympäröivään puutarhaan lummelampineen.

Aamusta lähdimme junalla Lillestä Dunkerqueen tavoitteena tutustua sotahistorian suurimman evakuoinnin näyttelyyn: Museum Dunkerque 1940 Operaatio Dynamo. Vuonna 1940 touko-kesäkuussa 338 000 liittoutuneiden sotilasta evakuoitiin yli 800 aluksen laivueella, kun Saksa oli motittanut kaupungin. Tuolloin syntyi Dunkerquen henki, toivon ja vastarinnan symboli. Aiheesta on myös elokuva Dunkirk vuodelta 2017, ohjaajana Christopher Nolan. Museossa tekstit olivat ranskaksi ja englanniksi, ja toki Jaanalla oli mukana oma henkilökohtainen Jari-opas.

Museokierroksen jälkeen kävimme rannan terassilla lounaalla ja sen jälkeen ihailemassa kauniita, leveitä hiekkarantoja. Voi vain kuvitella, millaista oli sotilailla, jotka toivoivat pääsevänsä laivaan ja pakoon Dunkerquen helvettiä.

Meille päivä oli aurinkoinen ja lämmin mutta tuulinen, joten ihan kesäisissä vaatteissa ei olisi vielä selvinnyt. Askeleita päivän mittaan kertyi lähes 15 000. Lilleen palattuamme kävimme vain kaupassa ja tulimme asunnolle huilaamaan ja valmistautumaan huomiseen etappiin, matkaa Roueniin, Luoteis-Ranskaan. Sinne pääsemme suoraan yhdellä junalla, ei siis vaihtoja; matka-aika noin kolme tuntia.

Lähdimme hotelliaamiaisen jälkeen Essenistä kohti Lilleä, luvassa oli peräti neljä junanvaihtoa, kokonaismatka-aika vaihtoineen  viisi ja puoli tuntia. Vaihtoasemina olivat mm. Köln ja Bryssel, joten niissäkin suurkaupungeissa on nyt piipahdettu, tosin vain päärautatieasemilla. Joillakin osuuksilla junat olivat täynnä, toisiin mahtui hyvin. Paikkalippuja emme ostaneet, koska ne eivät olleet pakollisia millään osuudella, vain suositeltuja. Juttelimme yhdellä osuudella saksalaisen naisen kanssa, ja hänkin muisti heti, että me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa. Niin kai sitten 😊

Lillestä olimme varanneet kahdeksi yöksi airbnb-asunnon läheltä rautatieasemaa. Kävimme majoittumisen jälkeen kaupungilla syömässä ja kaupassa, myös pyykkikone pyörähti kahdesti. Sitten alkoikin jo väsy painaa.

Huomenna lähdemme Lillestä käsin käymään Dunkerquessa eli Dunkirkissä, matkaa sinne on vain tunti suuntaansa.

Lisäksi tänään illasta teimme neljän yön airbnb-varauksen Ranskan Roueniin. Sinne olemme suunnitelleet ohjelmaa kolmelle päivälle, joten tylsää ei ennätä tulla.

Tämän päivän ensimmäinen junaosuus Kielistä Hampuriin sujui oikein hyvin ja ajallaan. Päivän toinen etappi Hampurista Esseniin olikin sitten haastavampi. Hampurin rautatieasema (kuva), Hamburg Hbt oli iso ja ruuhkainen: matkustajia oli joka lähtöön kaikkine pakaaseineen. Löysimme kyllä Esseniin menevän junaradan helposti, mutta junan lähtö oli myöhässä noin 40 minuuttia. Eipä sitten auttanut muu kuin odotella. Juna oli täpötäysi emmekä olleet ostaneet paikkalippuja, koska ne eivät olleet pakolliset – kaiken kaikkiaan paikkalippuja on kolmenlaisia: seat reservation required, optional ja recommended. Löysimme kuitenkin itsellemme penkit, mutta jokaisella asemalla piti kytätä, istummeko joillekuille varatuilla paikoilla. Yhden kerran jouduimme siirtymään pienesti, mutta siitäkin selvittiin.

Perillä majoituimme Essenin keskustan tuntumassa olevaan hotelliin, ja sittenpä olikin aika lähteä syömään (essen). Pitää vielä opetella, että Saksassa ovet monesti avautuvat sisään päin. Yritimme vetää hotellin ovea auki ulos päin, ja sitten soitimme kelloa ja nölpötimme oven takana. Virkailija tuli avaamaan meille oven ja ystävällisesti kertoi, että ovi on kyllä auki. Syömisen jälkeen verryttelimme vielä kinttujamme ja kävimme toteamassa mm. polttoaineiden hinnat (kuva).

Huone ja kylppäri olivat reilun kokoiset, ei valittamista. Yöpymisen hinta oli 82 € sisältäen huomiset aamiaiset, ihan kohtuullinen siis. Yhtä yötä varten rinkkaa ei kannata purkaa kokonaan vaan sieltä otetaan esille vain tarpeelliset tavarat. Rinkan pakkausta ja purkamista on mielestämme helpottanut osastointi, ts. rinkan sisältö koostuu pienemmistä pussukoista, jotka ladotaan hyväksi koettuun järjestykseen pakkausvaiheessa.

Perjantaiaamu Kielissä valkeni pilvisenä. Yöllä oli satanut rankasti, ja vettä satoi silloinkin, kun saimme itsemme aamiaisen jälkeen liikkeelle. Toki meillä on sadevarustus mukanamme: Jarilla sadetakki, Jaanalla Muumi-sadeviitta ja molemmilla sateenvarjot, mutta ainahan poutasää olisi matkailijalle mukavampi. Iltapäivällä sade sitten taukosi ja aurinkokin näyttäytyi. Sateen aikana olimme tutustumassa Kielin merimuseon maalauksiin, pienoismalleihin (kuva) ja muuhun aiheeseen liittyvään materiaaliin. Sen jälkeen huristelimme paikallisbusseilla Kielin kanavalle (kuva) ja majakalle (kuva). Itse kanava-alueelle ulkopuolisilla ei ollut asiaa.

Eilen illalla reititimme matkaamme eteenpäin. Suunniteltuun reittiin tulee pieni muutos, sillä huomenna lähdemme Kielistä Hampurin kautta Esseniin, josta varasimme hotellihuoneen yhdeksi yöksi. Essen jää tällä reissulla kuitenkin vain kauttakulkukaupungiksi. Essenistä suuntaamme Lilleen, eli pääsemme jo Ranskan puolelle. Tarkoitus on viettää kaksi yötä Lillessä, josta käsin kipaisemme Dunkerquessa eli Dunkirkissä. Varsinainen kohteemme Ranskassa on kuitenkin Rouen kaupunki Luoteis-Ranskassa, josta käsin sinkoilemme muutaman päivän Normandian alueella – siellä vasta tutkimista riittääkin. Eipä muuta kuin viimeinen ilta Kielissä ja alustavaa rinkkojen pakkaamista huomisen aamun lähtöä varten.

Keskiviikkona hyppäsimme junaan Frederikshavnista aamukymmeneltä, luvassa oli matka Kieliin ja kolme junanvaihtoa. Vain yhteen junaan olivat pakolliset paikkaliput, eikä konnari ollut niistäkään kiinnostunut. Onneksi asemat eivät olleet suuren suuria, joten vaihdot onnistuivat suht lyhyissäkin ajoissa.

Kielistä olimme varanneet airbnb-asunnon kolmeksi yöksi. Airbnb-sivustolla asunto oli nimetty söpöksi ullakkokämpäksi, ja ihan säällinen se onkin. Hinta on 60 € per yö + siivousmaksu. Asunto on lähellä rautatie- ja bussiasemaa – ratikoita saati metroa Kielissä ei ole. Tullessa vähän ripeksi vettä, mutta se onneksi laantui pian.

Kun pääsimme kohteeseen, jätimme rinkat asunnolle ja suuntasimme paikalliseen Lidliin – ainakin tietää, mitä ostaa, vaikka tekstit ovatkin saksaksi. Ja sitten illalla vielä eka pyykki pyörimään ja tekemään suunnitelmia seuraavalle päivälle. Ihan ensin aiomme suunnistaa kyselemään paikallisliikenteen reittejä ja lippuja, lähdemme tutustumaan Laboessa sijaitsevaan merimuseoon ja siellä olevaan sukellusveneeseen U-995. Sää näyttää ainakin aamusta aurinkoiselta, joten menoksi vaan!

Torstai-iltaan mennessä Laboen oli retki tehty. Paikka oli kiinnostava ja monipuolinen kokonaisuus sukellusveneineen (kuva, jossa Jari kokovertailussa) ja sotalaivojen pienoismalleineen – vahva suositus niille, joita sotahistoria kiinnostaa. Ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kaatuneille merisotilaalle pyhitetty muistomerkki (kuva) oli 85 m korkea, 341 porrasta, mutta onneksi näköalatasanteelle pääsi hissillä. Laboe on kuuluista myös hiekkarannoistaan: näimme rannalla toista tuhatta pientä aurinkolepotuoliyhdistelmää (kuva). Laboeen menimme paikallisbussilla ja tulimme pois lautalla. Välillä satoi vettä, joten oli sopiva aika pistäytyä struudeleilla ja päiväviineillä.

Aurinkoisesta Tukholmasta jatkoimme suoraan Göteborgiin, Ruotsi oli nyt vain kauttakulkumaana. Tukholmassa liehui Suomen lippuja, kun Stubbitkin sattuivat olemaan siellä samaan aikaan kuin me.

Junaan oli pakollinen paikkavaraus, ostimme paikkaliput netistä, ja hintaa niille tuli yhteensä noin 12 €. Junassa istuessamme latasimme Googlen kaupasta sovelluksen, jolla saimme ostettua ratikkaliput Göteborgin-asemalta satamaan. Ostimme junamatkan aikana myös liput lautalle, jolla seilasimme Frederikshavniin Tanskaan. Junassa netti toimi kohtuullisesti, ja aikaahan meillä oli kolme tuntia, joten sitä riitti myös ruotsalaisen maaseudun katsomiseen.

Junasta satamaan siirtymiseen oli puoli tuntia aikaa, joten ratikan oikean suunnan piti onnistua kerralla. Ja onnistuihan se niin pienessä kaupungissa kuin Göteborg – tosin kiirettä piti ja arpomalla mentiin. Jos ei olisi onnistuttu ennättämään lautalle, olisimme jääneet yöksi Göteborgiin. Mutta siis ennätimme; lauttamatkan kesto oli kolme ja puoli tuntia.

Lautalla varasimme yhden yön hotellimajoituksen Frederikshavnista. Frederikshavn näytti pienen iltakävelyn perusteella suositulta kesämatkakohteelta ainakin lukuisten (nyt suljettuina olleiden) terassien perusteella. Asutus oli sekaisin vanhaa ja uutta, ja kävelykatuja oli paljon.

Keskiviikkona jatkamme matkaa Saksaan, Kieliin, jonne parkkeeraamme kolmeksi yöksi. Junamatka mennään kolmen vaihdon taktiikalla. Varasimme tiistaina illalla airbnb:n, jossa asuminen on hotellia vapaampaa ja jossa voi pestä pyykit.

Kuvassa aamutunnelmia Frederikshavnista ennen Kieliin lähtöä.

– Lähtö kotoa ystävän kyydissä Outokummun bussiasemalle ja siitä bussilla Joensuuhun. Keli oli liukas ja satoi alijäähtynyttä vettä. Kesälenkkareissa oli hiukan hutera kävellä, mutta selvisimme ehjinä junaan. Lappeenrantaan asti kuuntelimme 10 teekkarinuoren hauskoja (?) juttuja.
– Kylmässä ja tuulisessa Helsingissä suuntasimme junasta ratikkaan ja Viking Linen terminaaliin Wanhan Kunnon Cinderellan kyytiin. Olimme ostaneet matkan ennakkoon: reittimatka Interrail-passilla tuli maksamaan yhteensä 110 €, johon sisältyivät ikkunaton hytti, meriaamiaiset, liityntäkuljetus satamasta Tukholman keskusterminaaliin ja peruutusturva (kaiken varalta). Ja tietysti kaikki laivan aktiviteetit bingosta tansseihin, joihin emme lähtöaamun aikaisen herätyksen vuoksi jaksaneet osallistua. Ja sitten unille.
– Kuvassa iloiset matkalaiset lähdössä Helsingista laivan aurinkokannella.
– Ja kiva, että ollaan tiistaina Stubbien kanssa Tukholmassa 🙂
– Ja vielä yksi tärkeä tieto: kun lähestymme laivalla Tukholmaa, näemme oudon valoilmiön, joka on AURINKO!