rail 2024

Tänään oli matkan aikaisin herätys, kello soi Nantesissa 4.30. Airbnb:stä lähdimme kuuden maissa, jotta varmasti ennättäisimme seitsemäksi Pariisin-junaan. Olimme jo eilen huomanneet, että junalle mennään lähtöporttien kautta, kuten mentäisiin lennolle; tässä kohtaa tarkastettiin paikkaliput. Aikamoista lentoa kaksi ensimmäistä junaa olivatkin, vauhtia oli parhaimmillaan yli 300 km tunnissa.

Näiden kahden luotijunan välissä oli se etukäteen hirvittänyt vaihto Pariisissa asemalta toiselle, metrolla. Ja metroliputkin piti ostaa, jotta pääsimme läpi porteista. Ohjeiden ja omatoimisuuden avulla ennätimme kuin ennätimmekin seuraavaan high-speed-junaan. Sen jälkeen helpotti, ja viimeinen pätkä paikallisjunalla sujui paineitta; saavuimme onnekkaasti Saksan puolelle, Baden-Badeniin. Nyt vuorossa oli kokeilu varata booking.comin kautta airbnb-tyyppinen majoitus – hinnasta jää siis pois airbnb:lle menevä palkkio. Asunnolla olemme vain yhden yön, joten sen on tärkeä olla lähellä juna-asemaa. Tosin asunnon esittelyssä ei mainittu, että olemme lähellä kellotornia, jossa kello uskollisesti lyö tasatunneittain.

Mitä siis tehdä iltapäivällä ja illalla Baden-Badenissa? No, tietty mennä kylpylään. Niin teimme mekin, ja kyllä matkassa rähjääntyneet jäsenemme todella kaipasivat rentoutusta. Lilluimme eritoten ulkoaltaissa, joihin paistoi aurinko. Oli ihan lomafiilis. Täällä juna-asema on noin viiden kilometrin päässä keskustasta, joten hyppäsimme paikallisbussiin, jotta pääsimme syömään ja kylpemään ja takaisin asunnolle. Ja sitten unille.

Huomenna junailemme Baden-Badenista Dresdeniin, jossa majoitumme kahdeksi yöksi hotelliin. Kotimatka on siis alkanut.

Tänään oli vuorossa junamatka Nantesista Saumuriin, matka-aikaa reilu tunti. Netin mukaan Musée des Blindés on yksi maailman suurimmista tankkimuseoista, joten tankkeja ja kaikkea niihin liittyvää riitti. Näkyvillä oli tankkien kehitys 1900-luvun alusta tähän päivään.

Kun saavuimme Saumurin asemalle, ei näkynyt takseja eikä kännykkä tiennyt kuin yhden bussin, joka lähti vasta puolenpäivän jälkeen. Seuraavaksi etsimme turisti-infoa ja sen paikalta löysimme pitsa-automaatin. Niinpä päätimme kävellä museolle, sillä aamu ei ollut vielä kovin lämmin. Iltapäivällä lämpöasteita olikin jo 26, joten tulimme paikallisbussilla takaisin keskustaan, saimme apua bussin valinnassa paikallisilta. Kävimme ennen paluumatkalle lähtöä terassilla voimistamassa itseämme. Loiren varrella sijaitseva Saumur vaikutti oikein kauniilta kaupungilta linnoineen päivineen (Château de Saumur).

Olemme yrittäneet Ranskan-kierroksellamme vältellä Pariisia, mutta huomenna ei ole muuta vaihtoehtoa päästä seuraavaan kohteeseemme Saksan puolelle Baden-Badeniin kuin sujahtaa (!) Pariisin kautta. Ensin junailemme niillä vaikeasti saatavissa olleilla istumapaikoillamme Pariisin Montparnassen asemalle, josta vaihdamme metrolla asemalle Paris Est. Vaihtoaikaa on 50 minuuttia, joten sen pitäisi riittää. Jos tämä vaihto onnistuu, seuraava vaihto kohti Baden-Badenia näyttää jo helpommalta. Peukut siis pystyyn huomiselle!

Huom! La Roche muuttui edellisen päivän retkeksi Saint-Nazaireen, koska La Rochen sukellusvenetukikohta on Ranskan laivaston käytössä ja siten suljettu. Lisäksi Saint-Nazaire oli lyhemmän matkan päässä Nantesista.

Huomenna siis jätämme Ranskan, joten tässä vielä pari kokemusta maasta:
– Autoilijat antavat hienosti tietä jalankulkijoille. Jos seisot suojatien laidalla, autot kyllä pysähtyvät. Suomalainen vain ei oikein tahdo uskoa tällaiseen liikennekulttuuriin.
– Kävimme supermarketissa ostoksilla ja ostin tomaatteja, jotka laitoin pussiin. Sitten menin punnitsemaan ne vaa’alle. Vihanneksia tai hedelmiä ei ollut numeroitu, kuten Suomessa, vaan homma oli monimutkaisempi. Ensin piti valita, ovatko tomaattini kaupan pussissa, omassa kestopussissa vai ilman pussia. Seuraavaksi valitsin, olenko punnitsemassa vihanneksia vai hedelmiä. Ja viime vaiheessa piti valita oikea nimi tomaateille, tomaatteja oli monia eri lajeja. Onneksi sain apua jonossa seuraavalta – ylipäätään ihmiset ovat olleet kovin auttavaisia, vaikka yhteistä kieltäkään ei ole aina ollut.

Lähdimme aamusta liikkeelle ja junalla kohti Saint-Nazairea, jonne Nantesista on matka-aikaa noin 40 minuuttia. Kyseessä on suuri kansainvälinen satamakaupunki Loiren varrella lähellä Atlantin rannikkoa. Luvassa oli lämmin päivä, joten yritimme olla ylipukematta, mikä on Suomen oloista tulleille vaikeaa.

Saint-Nazairen sukellusvenetukikohta rakennettiin toisen maailmansodan aikana, ja se oli yksi viidestä rakennetusta tukikohdasta. Saksalaiset rakensivat sen vain kuudessa kuukaudessa vuosina 1941–42 sukellusveneiden huoltamista varten. Tukikohdan katto on 9,6 (!) metriä paksu, se siis tehtiin kestämään pommituksia. Tukikohtaan saimme tutustua ilmaiseksi, mutta otimme kylkeen vielä tukikohdan sisälle rakennetun interaktiivisen Escal’Atlanticin, jossa kuljettiin pitkin valtamerialusten sisätiloja vuosien varrelta; saimme tutustua sekä ensimmäisen, toisen että kolmannen luokan olosuhteisiin. Lopuksi jouduimme myrskyyn ja siirryimme pelastusveneisiin – ikuinen pelonaiheeni laivamatkoilla. No, tämä on ihan hauska koko perheen turistipyydys.

Tintti on hyvin esillä Saint-Nazairessa, jota on käytetty esikuvana sarjakuvan tarinassa Seitsemän kristallipalloa. Siinä Tintti, Milou ja kapteeni Haddock saapuivat Saint-Nazaireen, kun se vielä oli transatlanttinen satama. Tänä päivänä Tinttiä voi seurata kulkemalla hänen jalanjäljissään kaupungilla ja satamassa etsimällä kuusi jättikopiota sarjakuvasta.

Kun lähdimme paluumatkalle Saint-Nazairesta Nantesiin, juna oli tunnin myöhässä. Onneksi Kärsivällisyys on toinen nimemme. Juna tulee sitten, kun se tulee.

Huomenna on vuorossa panssarimuseo Saumurissa. Tähän mennessä olemme tutustuneet panssarivaunuihin sekä Parolassa että Pietarissa, mutta varmaan löytyy myös ennen näkemättömiä malleja 😊

Aurinkoisena aamuna jätimme Pontorsonin ja junailimme Nantesiin (pahoittelen näiden ranskalaisten paikannimien taivutuksia, eivät mene ehkä ihan oikein) yhdellä junanvaihdolla. Kun poistuimme väliasemalla Rennesissä, huomasin, että olin epähuomiossa unohtanut rakkaan lippahattuni junan hattuhyllylle. Ennätimme jo asemarakennukseen, ennen kuin huomasin unohdukseni. Palasimme takaisin, onneksi juna oli vielä paikoillaan. Yritimme kurkkia junaan ja minä menin sisäänkin, mutta hattua ei näkynyt. Käännyin konnarin puoleen, ja hän ystävällisesti etsi hattuni – tähän asti siis kaikki hyvin.

Saavuimme iltapäivällä Nantesiin, Bretagnen provinssin pääkaupunkiin, joka on rakennettu Loiren rannalle. Suuntasimme ensin lipputoimistoon varaamaan 11. päivän pakollisia paikkalippuja välille Nantes – Baden-Baden. Ensin ei meinannut löytyä englannin taitoista virkailijaa, ja sitten kun löytyi, hän etsi junamme ja kertoi, ettei paikkalippuja ole saatavilla: juna on loppuunmyyty. Hups! Toki mekin osaamme ja käytämme sanoja Bonjour ja Merci, mutta niillä ei paikkalippuja ostella.

Ajattelimme tässä vaiheessa, että asia kerrallaan ratkottavaksi. Olimme sopineet tapaavamme airbnb-isäntämme klo 14.30 hänen asuntonsa edessä. Niinpä sitten hikisinä ja voipuneina suunnistimme (siis Jari suunnisti ja Jaana seurasi) noin kilometrin päähän rautatieasemalta. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 20 astetta; olimme selvästi ylipukeutuneita säähän nähden. Isäntämme David esitteli asunnon ja jätti sitten meidät keskenämme. Emme ole tähän mennessä laittaneet kuvia yöpymispaikoistamme, joten pistän tähän artikkeliin muutaman kuvan, sillä nyt ollaan tosi kivassa asunnossa.

Ja sitten lähikauppaan, joka olikin iso kauppakeskus. Saatiin ruuat ja juomat ostettua ja tultiin takaisin kämpille. Söimme, ja Jari aloitti puuttuvien (ja loppuunmyytyjen) paikkalippujen metsästyksen. Jaana keskittyi pyykinpesuun ja keittiöhommiin. Ja niin vain kävi, että PAIKKALIPUT LÖYTYIVÄT, malja sille! Kyllä on miulla ihmemies 😊

Huomenna lähdemme Saint-Nazaireen sukellusvenetukikohtaa ihmettelemään. Luvassa on lämmin päivä, päälle sortsit, jalkaan sandaalit ja mukaan aimo annos sitä kuuluisaa seikkailumieltä, jolle on ollut jo paljon käyttöä tällä matkalla.

Tänään oli SE retki, jota olin odottanut kovasti – ja kaikki oli vaivan arvioista. Lähdimme aamupäivästä Pontorsonista kohti Mont Saint-Michelin luostarisaarta paikallisbussilla. Väkeä oli lähdössä niin paljon, että busseja tarvittiin kolme, porukkaa tuli junalla Pariisin suunnasta. Pääsimme bussilla saareen johtavaa siltaa yli puolen välin – autoilla saarelle asti ei saa ajaa. Saarelle sinänsä ei ole pääsymaksua, mutta kallion huipulla sijaitsevaan, lukuisten portaiden päässä olevaan luostariin on kohtuullinen 13 €:n maksu, eläkeläisalennusta ei siellä tunnettu. Esim. ravintolahinnoissa oli ilmeinen luostarisaarilisä.

Luostari sijaitsee Mont Saint-Michelin kylän huipulla, eli saaressa on muutakin kuin luostari; se on oma pieni kylänsä, vaikka vakituisia asukkaita onkin enää kourallinen. Saarella on pitkä historia: Saint Michelin pyhää vuorta on palvottu ties kuinka kauan, ja se on ollut yksi tärkeimmistä keskiaikaisista pyhiinvaelluskohteista. Benediktiinimunkit alkoivat rakentaa sinne luostaria 10. vuosisadalla. Luostarilla on siis pitkä ja moninainen historia, välillä se on toiminut vankilanakin. Se on yksi ensimmäisistä Unescon maailmanperintökohteista.

Turisteja oli liikkeellä runsaasti, välillä tungokseen asti. Kaikki eivät kuitenkaan näemmä tule saaren huipulle luostariin asti, sillä portaita riittää kiivettäväksi. Luostarissa tunnelma olikin rauhallisempi kuin muualla kylässä. Jos ostat lipun etukäteen netistä, pääset nopeasti luostariin – me emme ostaneet ja siksi jonotimme. Ja monilla valistuneilla näytti olevan omat eväät mukana. Ihmettelin, kuinka monet olivat ottaneet ihan pieniä lapsia ja kaikenkokoisia koiria mukaan retkelle, sillä portaita oli paljon emmekä ainakaan huomanneet hissejä missään. Aurinko paistoi ja päivällä oli 18 astetta lämpöä, joten koiraparat läähättivät. No, kukin tavallaan.

Huomenna on sitten taas lähtö: suuntana on kaupunki nimeltä Nantes Länsi-Ranskassa Atlantin rannikon tuntumassa. Sieltä käsin käymme Saumurissa ja (tankkimuseo) ja Saint-Nazairessa (sukellusvenetukikohta). Ja sittenpä alkaakin monipolvinen kotimatka.

Aamusta hyvästelimme aurinkoisen Bayeux’n ja lähdimme paikallisjunalla kohti Pontorsonia, matka-aika noin kaksi ja puoli tuntia. Majoituimme hotelliin, jossa on myös pieni spa ja sauna. Hinnat ovat vain niin suolaiset, että jätämme nämä ihanuudet väliin: spa 25 € / tunti per persoona ja siihen vielä sauna päälle = 35 € per tunti per persoona. Pelkkään saunaan pääsisi 10 €:n tuntihintaan eli tuplaten meiltä kahdelta. Tyydymme kylpyammeeseen ja suihkuun, jäämme odottamaan kylpylää Baden-Badeniin asti.

Ponterson on siis se Outokumpuakin pienempi kunta, ihan viehättävä pieni paikka, joka elää Mont Saint-Michelin luostarisaaresta. Käveleksimme joutessamme pitkin poikin katuja, ja kuvattavaakin löytyi. Kyllä täällä on historian havinaa!

Huomenna on sitten suuntana luostarisaari eli olemme edelleen Normandian rannikolla. Nousuveden aikaan saari on kokonaan veden ympäröimä. Nyttemmin sinne johtaa silta, mutta aiemmin sinne pääsi nousuveden aikaan vain venekyydillä. Luin netistä, että Mont Saint-Michelin lahdella on Euroopan voimakkain vuorovesi, ja nousu- ja laskuveden ero on suurimmillaan jopa 14 metriä. Ei siis kannata lähteä laskuveden aikaan omatoimisesti kahlailemaan saarelle, vaikka näitäkin kuvia kyllä näkee. Aiomme mennä kiltisti siltaa pitkin.

Nyt matka on ajallisesti puolessa välissä. Huomenna alkaa kolmas viikko reissua ja vielä pitäisi kipaista Nantesissa ja La Rochessa. La Roche olkoon se eteläisin paikkakunta, minkä jälkeen lähdetään Saksan ja Baltian kautta kohti koto-Suomea.

Tällä hetkellä reissua on tehty 3 095 km, 22 eri junalla ja 14 rataväliä, joihin lippu on kirjattu. Aikaa junissa on tilastojen mukaan mennyt vain (!) 34 tuntia ja 14 minuuttia. Laivamatkat eivät kuulu tähän laskelmaan.

Mitä sitten huomiota matkasta ja järjestelyistä. Meille ainakin sopii matkanteko siten, että etsitään sopiva pieni kaupunki haluttujen kohteiden läheltä. Sieltä sukkuloidaan katsottavat kohteet päivän reissuilla. Ja jos ollaan pitempi aika kohteessa, on hyvä valinta airbnb. Jos on tarkoitus vain levähtää yö ennen seuraavaa matkaa, olemme yleensä varanneet hotellihuoneen. Teemme hintavertailuja paikkakunnan hotellien ja airbnb-kohteiden välillä, emmekä todellakaan yövy viiden tai edes neljän tähden hotelleissa. Ainakin tähän mennessä on tehty onnistuneita ratkaisuja. Mutta niistä sitten päiväkohtaisissa artikkeleissa.

Aamupäivän miihailimme hotellilla ja kaupungilla, ja klo 13–18 osallistuimme puolipäiväretkeen Normandian maihinnousun rannikolle ja amerikkalaisten hautausmaalle. Olimme ostaneet retken paikallisesta firmasta, joka kuljettaa turisteja pikkubusseilla nähtävyyksiä katsomassa. Kuljettaja oli samalla oppaana, kun pysähdyimme eri kohteissa. Meidän lisäksemme bussissa oli hollantilainen pariskunta sekä kaksi amerikkalaista naista. Ihan hyvin pärjäsimme kansainvälisessä porukassa 😊, amerikkalaiset olivat kiinnostuneita mm. Suomen Nato-jäsenyydestä sekä Suomen ja Venäjän pitkästä yhteisestä rajasta.

Kun lähdimme matkaan, ekalla rannalla satoi mutta sitten selkeni, ja lopuksi paistoi jo aurinko. Kävimme retken jälkeen syömässä, ja kun kävelimme hotellille, satoi taas. Sää on siis vähintäänkin vaihteleva Englannin kanaalin rannikolla.

Liittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan tulee kesällä kuluneeksi 80 vuotta, joten turisteja varmasti riittää.

Mutta nyt saa sotainen Normandia jäädä, huomenna siirrymme uuteen kohteeseen, kohti luostarielämää.

Aamusta hyvästelimme airbnb-asuntomme ja suuntasimme kohti Rouenin juna-asemaa ja kohti Bayeux´n kaupunkia yhdellä junanvaihdolla. Bayeux sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Englannin kanaalin rannalta. Ihana aurinkoinen aamu, joten mikäs oli jyskytellessä paikallisjunalla, joka pysähtyi monilla pienillä asemilla. Matka kesti kaikkineen vain vajaat kolme tuntia, nopea väli siis.

Sananen airbnb:stä. Kun varaat majoituksen airbnb:n kautta, sinä arvioit ja annat palautetta majoituksesta. Majoittaja puolestaan arvioi sinut, ts. millainen majoittuja olet ollut. Nämä arviot vaikuttavat sitten puolin ja toisin: millä perusteella seuraavat majoittujat valitsevat asunnon ja kuinka innokas seuraava majoittaja on luovuttamaan asuntonsa käyttöösi – arvioinnit ovat siis julkisia. Jotkut majoittajat tosin pyytävät, että laitat asunnon kehittämistä vaativat kohteet vain hänelle ja että kirjaat positiivisen arvioinnin kaikkien näkyville. Saimme eräältä matkaajalta vihjeen, että samoja huoneistoja voi varata myös esim. booking.comin kautta ja hinta voi olla halvempi, kun airbnb ei ota omaa osuuttaan.

Perillä Bayeux’ssa majoituimme hotelliin, hevosklinikan naapuriin. Kaupunki vaikuttaa ihmisen kokoiselta ja maalaismaiseltakin. Sää suosi meitä tänään: oli matkamme lämpimin päivä, 18 astetta ja aurinkoista. Kaupungin keskustassa on tietenkin katedraali mutta myös viehättäviä katuja täynnä kahviloita, ravintoloita ja kauppoja – kaupunki elää pitkälti turismista. Kävimme Bayeux’n brittiläisellä sotilashautausmaalla, jossa on yli 4 100 kansainyhteisön sotilaan viimeinen leposija. Tämä on suurin toisen maailmansodan aikainen kansainyhteisön sotilaiden hautausmaa, ristejä silmänkantamattomiin.

Lisäksi kävimme Bayeux’n turisti-infosta varaamassa huomiselle minibussimatkan D-päivän rannikoille klo 13–18, tuleepahan sitten sekin koettua.

Tänään nukuimme aamusta pitkään ja söimme aamiaisen kaikessa rauhassa. Kiva vaihteeksi lötkötellä 😊 Sää on puolipilvinen, aurinkoinenkin, ja lämpöä on päivällä 16 astetta – siis sopiva keli kaupunkikävelylle.

Starttasimme katselemaan kaupungin nähtävyyksiä puolen päivän maissa, otimme tähtäimeemme vain pari kohdetta: Rouenin katedraalin sekä astronomisen kellon. Pitäähän reissuun yksi katedraalikin mahtua kaikkien museoiden sekaan.

Katedraali oli vaikuttava nähtävyys, ranskaksi sen nimi on Cathédrale Notre-Dame de Rouen. Sitä alettiin rakentaa vuonna 1202 ja se valmistui vuonna 1880, ei siis mikään pikainen projekti. Katedraali on niin korkea, 151 metriä, että siitä oli vaikea saada otettua kuvaa. Ja tietysti tosi vaikuttava sisältä.

Toinen kohteemme, Gros-Horloge, ”suuri kello”, on holvikäytävää koristava satoja vuosia vanha astronominen kello. Siinä on kaksi samanlaista kellotaulua kadun holvikäytävän molemmin puolin. Kellotaulut koostuvat tähtitaivaan muodostamasta taustasta, jonka päällä on 24-säteinen aurinko.

Ja tänään on aika suunnitella seuraavia etappeja, näihin Jari käytti aamupäivän tunnit ennen kaupungille lähtöä. Suunnitelmissa on jäädä vielä Ranskaan joksikin aikaa: kahdeksi yöksi kaupunkiin nimeltä Bayeux ja kahdeksi yöksi paikkaan nimeltä Pontorson. Meitä jäi vielä vaivaamaan Normandian maihinnousun rannikko, ja Bayeux’sta käsin sinne on mahdollista päästä. Pontorson puolestaan on pieni kunta Luoteis-Ranskassa, väkiluvultaan pienempi kuin kotikaupunkimme Outokumpu. Pontorsonista käsin käymme Mont Saint-Michelin luostarisaarella. Näiden etappien ajat asumme vaihteeksi hotelleissa.

Kivaa viikonloppua sinne koto-Suomeen!