Pian lähdössä

Julkaistu:16.4.2024 | Kirjoittanut:Jari

Nyt olemme valmiina lähtöä varten. Rinkkojen vetoketjutkin mahtuivat juuri ja juuri kiinni.

Eka matkapäivä ja vähän toistakin

Julkaistu:23.4.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

– Lähtö kotoa ystävän kyydissä Outokummun bussiasemalle ja siitä bussilla Joensuuhun. Keli oli liukas ja satoi alijäähtynyttä vettä. Kesälenkkareissa oli hiukan hutera kävellä, mutta selvisimme ehjinä junaan. Lappeenrantaan asti kuuntelimme 10 teekkarinuoren hauskoja (?) juttuja.
– Kylmässä ja tuulisessa Helsingissä suuntasimme junasta ratikkaan ja Viking Linen terminaaliin Wanhan Kunnon Cinderellan kyytiin. Olimme ostaneet matkan ennakkoon: reittimatka Interrail-passilla tuli maksamaan yhteensä 110 €, johon sisältyivät ikkunaton hytti, meriaamiaiset, liityntäkuljetus satamasta Tukholman keskusterminaaliin ja peruutusturva (kaiken varalta). Ja tietysti kaikki laivan aktiviteetit bingosta tansseihin, joihin emme lähtöaamun aikaisen herätyksen vuoksi jaksaneet osallistua. Ja sitten unille.
– Kuvassa iloiset matkalaiset lähdössä Helsingista laivan aurinkokannella.
– Ja kiva, että ollaan tiistaina Stubbien kanssa Tukholmassa 🙂
– Ja vielä yksi tärkeä tieto: kun lähestymme laivalla Tukholmaa, näemme oudon valoilmiön, joka on AURINKO!

Toinen matkapäivä ja kolmatta alkuun

Julkaistu:24.4.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Aurinkoisesta Tukholmasta jatkoimme suoraan Göteborgiin, Ruotsi oli nyt vain kauttakulkumaana. Tukholmassa liehui Suomen lippuja, kun Stubbitkin sattuivat olemaan siellä samaan aikaan kuin me.

Junaan oli pakollinen paikkavaraus, ostimme paikkaliput netistä, ja hintaa niille tuli yhteensä noin 12 €. Junassa istuessamme latasimme Googlen kaupasta sovelluksen, jolla saimme ostettua ratikkaliput Göteborgin-asemalta satamaan. Ostimme junamatkan aikana myös liput lautalle, jolla seilasimme Frederikshavniin Tanskaan. Junassa netti toimi kohtuullisesti, ja aikaahan meillä oli kolme tuntia, joten sitä riitti myös ruotsalaisen maaseudun katsomiseen.

Junasta satamaan siirtymiseen oli puoli tuntia aikaa, joten ratikan oikean suunnan piti onnistua kerralla. Ja onnistuihan se niin pienessä kaupungissa kuin Göteborg – tosin kiirettä piti ja arpomalla mentiin. Jos ei olisi onnistuttu ennättämään lautalle, olisimme jääneet yöksi Göteborgiin. Mutta siis ennätimme; lauttamatkan kesto oli kolme ja puoli tuntia.

Lautalla varasimme yhden yön hotellimajoituksen Frederikshavnista. Frederikshavn näytti pienen iltakävelyn perusteella suositulta kesämatkakohteelta ainakin lukuisten (nyt suljettuina olleiden) terassien perusteella. Asutus oli sekaisin vanhaa ja uutta, ja kävelykatuja oli paljon.

Keskiviikkona jatkamme matkaa Saksaan, Kieliin, jonne parkkeeraamme kolmeksi yöksi. Junamatka mennään kolmen vaihdon taktiikalla. Varasimme tiistaina illalla airbnb:n, jossa asuminen on hotellia vapaampaa ja jossa voi pestä pyykit.

Kuvassa aamutunnelmia Frederikshavnista ennen Kieliin lähtöä.

Tanskan halki päivässä, kohteena Kiel Saksassa ja perillä Kielissä

Julkaistu:25.4.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Keskiviikkona hyppäsimme junaan Frederikshavnista aamukymmeneltä, luvassa oli matka Kieliin ja kolme junanvaihtoa. Vain yhteen junaan olivat pakolliset paikkaliput, eikä konnari ollut niistäkään kiinnostunut. Onneksi asemat eivät olleet suuren suuria, joten vaihdot onnistuivat suht lyhyissäkin ajoissa.

Kielistä olimme varanneet airbnb-asunnon kolmeksi yöksi. Airbnb-sivustolla asunto oli nimetty söpöksi ullakkokämpäksi, ja ihan säällinen se onkin. Hinta on 60 € per yö + siivousmaksu. Asunto on lähellä rautatie- ja bussiasemaa – ratikoita saati metroa Kielissä ei ole. Tullessa vähän ripeksi vettä, mutta se onneksi laantui pian.

Kun pääsimme kohteeseen, jätimme rinkat asunnolle ja suuntasimme paikalliseen Lidliin – ainakin tietää, mitä ostaa, vaikka tekstit ovatkin saksaksi. Ja sitten illalla vielä eka pyykki pyörimään ja tekemään suunnitelmia seuraavalle päivälle. Ihan ensin aiomme suunnistaa kyselemään paikallisliikenteen reittejä ja lippuja, lähdemme tutustumaan Laboessa sijaitsevaan merimuseoon ja siellä olevaan sukellusveneeseen U-995. Sää näyttää ainakin aamusta aurinkoiselta, joten menoksi vaan!

Torstai-iltaan mennessä Laboen oli retki tehty. Paikka oli kiinnostava ja monipuolinen kokonaisuus sukellusveneineen (kuva, jossa Jari kokovertailussa) ja sotalaivojen pienoismalleineen – vahva suositus niille, joita sotahistoria kiinnostaa. Ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kaatuneille merisotilaalle pyhitetty muistomerkki (kuva) oli 85 m korkea, 341 porrasta, mutta onneksi näköalatasanteelle pääsi hissillä. Laboe on kuuluista myös hiekkarannoistaan: näimme rannalla toista tuhatta pientä aurinkolepotuoliyhdistelmää (kuva). Laboeen menimme paikallisbussilla ja tulimme pois lautalla. Välillä satoi vettä, joten oli sopiva aika pistäytyä struudeleilla ja päiväviineillä.

Vielä päivä Kielissä ja sitten eteenpäin

Julkaistu:26.4.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Perjantaiaamu Kielissä valkeni pilvisenä. Yöllä oli satanut rankasti, ja vettä satoi silloinkin, kun saimme itsemme aamiaisen jälkeen liikkeelle. Toki meillä on sadevarustus mukanamme: Jarilla sadetakki, Jaanalla Muumi-sadeviitta ja molemmilla sateenvarjot, mutta ainahan poutasää olisi matkailijalle mukavampi. Iltapäivällä sade sitten taukosi ja aurinkokin näyttäytyi. Sateen aikana olimme tutustumassa Kielin merimuseon maalauksiin, pienoismalleihin (kuva) ja muuhun aiheeseen liittyvään materiaaliin. Sen jälkeen huristelimme paikallisbusseilla Kielin kanavalle (kuva) ja majakalle (kuva). Itse kanava-alueelle ulkopuolisilla ei ollut asiaa.

Eilen illalla reititimme matkaamme eteenpäin. Suunniteltuun reittiin tulee pieni muutos, sillä huomenna lähdemme Kielistä Hampurin kautta Esseniin, josta varasimme hotellihuoneen yhdeksi yöksi. Essen jää tällä reissulla kuitenkin vain kauttakulkukaupungiksi. Essenistä suuntaamme Lilleen, eli pääsemme jo Ranskan puolelle. Tarkoitus on viettää kaksi yötä Lillessä, josta käsin kipaisemme Dunkerquessa eli Dunkirkissä. Varsinainen kohteemme Ranskassa on kuitenkin Rouen kaupunki Luoteis-Ranskassa, josta käsin sinkoilemme muutaman päivän Normandian alueella – siellä vasta tutkimista riittääkin. Eipä muuta kuin viimeinen ilta Kielissä ja alustavaa rinkkojen pakkaamista huomisen aamun lähtöä varten.

Matka jatkuu Kielistä Esseniin

Julkaistu:27.4.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Tämän päivän ensimmäinen junaosuus Kielistä Hampuriin sujui oikein hyvin ja ajallaan. Päivän toinen etappi Hampurista Esseniin olikin sitten haastavampi. Hampurin rautatieasema (kuva), Hamburg Hbt oli iso ja ruuhkainen: matkustajia oli joka lähtöön kaikkine pakaaseineen. Löysimme kyllä Esseniin menevän junaradan helposti, mutta junan lähtö oli myöhässä noin 40 minuuttia. Eipä sitten auttanut muu kuin odotella. Juna oli täpötäysi emmekä olleet ostaneet paikkalippuja, koska ne eivät olleet pakolliset – kaiken kaikkiaan paikkalippuja on kolmenlaisia: seat reservation required, optional ja recommended. Löysimme kuitenkin itsellemme penkit, mutta jokaisella asemalla piti kytätä, istummeko joillekuille varatuilla paikoilla. Yhden kerran jouduimme siirtymään pienesti, mutta siitäkin selvittiin.

Perillä majoituimme Essenin keskustan tuntumassa olevaan hotelliin, ja sittenpä olikin aika lähteä syömään (essen). Pitää vielä opetella, että Saksassa ovet monesti avautuvat sisään päin. Yritimme vetää hotellin ovea auki ulos päin, ja sitten soitimme kelloa ja nölpötimme oven takana. Virkailija tuli avaamaan meille oven ja ystävällisesti kertoi, että ovi on kyllä auki. Syömisen jälkeen verryttelimme vielä kinttujamme ja kävimme toteamassa mm. polttoaineiden hinnat (kuva).

Huone ja kylppäri olivat reilun kokoiset, ei valittamista. Yöpymisen hinta oli 82 € sisältäen huomiset aamiaiset, ihan kohtuullinen siis. Yhtä yötä varten rinkkaa ei kannata purkaa kokonaan vaan sieltä otetaan esille vain tarpeelliset tavarat. Rinkan pakkausta ja purkamista on mielestämme helpottanut osastointi, ts. rinkan sisältö koostuu pienemmistä pussukoista, jotka ladotaan hyväksi koettuun järjestykseen pakkausvaiheessa.

Matkapäivä Saksan Essenistä Ranskan Lilleen

Julkaistu:28.4.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Lähdimme hotelliaamiaisen jälkeen Essenistä kohti Lilleä, luvassa oli peräti neljä junanvaihtoa, kokonaismatka-aika vaihtoineen  viisi ja puoli tuntia. Vaihtoasemina olivat mm. Köln ja Bryssel, joten niissäkin suurkaupungeissa on nyt piipahdettu, tosin vain päärautatieasemilla. Joillakin osuuksilla junat olivat täynnä, toisiin mahtui hyvin. Paikkalippuja emme ostaneet, koska ne eivät olleet pakollisia millään osuudella, vain suositeltuja. Juttelimme yhdellä osuudella saksalaisen naisen kanssa, ja hänkin muisti heti, että me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa. Niin kai sitten 😊

Lillestä olimme varanneet kahdeksi yöksi airbnb-asunnon läheltä rautatieasemaa. Kävimme majoittumisen jälkeen kaupungilla syömässä ja kaupassa, myös pyykkikone pyörähti kahdesti. Sitten alkoikin jo väsy painaa.

Huomenna lähdemme Lillestä käsin käymään Dunkerquessa eli Dunkirkissä, matkaa sinne on vain tunti suuntaansa.

Lisäksi tänään illasta teimme neljän yön airbnb-varauksen Ranskan Roueniin. Sinne olemme suunnitelleet ohjelmaa kolmelle päivälle, joten tylsää ei ennätä tulla.

Dunkerque-päivä – historiaa, aurinkoa ja tuulta

Julkaistu:29.4.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Aamusta lähdimme junalla Lillestä Dunkerqueen tavoitteena tutustua sotahistorian suurimman evakuoinnin näyttelyyn: Museum Dunkerque 1940 Operaatio Dynamo. Vuonna 1940 touko-kesäkuussa 338 000 liittoutuneiden sotilasta evakuoitiin yli 800 aluksen laivueella, kun Saksa oli motittanut kaupungin. Tuolloin syntyi Dunkerquen henki, toivon ja vastarinnan symboli. Aiheesta on myös elokuva Dunkirk vuodelta 2017, ohjaajana Christopher Nolan. Museossa tekstit olivat ranskaksi ja englanniksi, ja toki Jaanalla oli mukana oma henkilökohtainen Jari-opas.

Museokierroksen jälkeen kävimme rannan terassilla lounaalla ja sen jälkeen ihailemassa kauniita, leveitä hiekkarantoja. Voi vain kuvitella, millaista oli sotilailla, jotka toivoivat pääsevänsä laivaan ja pakoon Dunkerquen helvettiä.

Meille päivä oli aurinkoinen ja lämmin mutta tuulinen, joten ihan kesäisissä vaatteissa ei olisi vielä selvinnyt. Askeleita päivän mittaan kertyi lähes 15 000. Lilleen palattuamme kävimme vain kaupassa ja tulimme asunnolle huilaamaan ja valmistautumaan huomiseen etappiin, matkaa Roueniin, Luoteis-Ranskaan. Sinne pääsemme suoraan yhdellä junalla, ei siis vaihtoja; matka-aika noin kolme tuntia.

Vappu ranskalaiseen tapaan

Julkaistu:30.4.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Jatkoimme junailua Ranskassa: matkasimme Lillestä Normandian kaupunkiin nimeltä Rouen. Se sijaitsee Luoteis-Ranskassa Seinen rannalla. Rouen on historiallinen keskiaikainen kaupunki, jossa Jeanne d’Arc aikoinaan poltettiin roviolla. Kaupungin vanha osa on täynnä upeita rakennuksia ja goottilaisia kirkkoja – ja kujasia, joiden varrella on hienoja ristikkotaloja. Kujista tuli mieleeni Harry Potterista tuttu Viistokuja.

Vappu (1.5.) on myös Ranskassa työn juhla ja vapaapäivä. Vapun vietto näkyy ranskalaisessa katukuvassa kaikkialla. Ei niinkään marssien, vaan kadut ja aukiot täyttyvät kielokauppiaista. Kielo on Ranskassa perinteisesti kevään symboli, ja tapana on antaa kieloja lahjaksi ystäville merkkinä kevään tulosta. – Hauskaa vappua myös koto-Suomeen!

Rouen ei kuitenkaan ole varsinainen mielenkiinnon kohteemme vaan hyvä risteyspaikka tuleville retkillemme. On kiva majoittua pidemmäksi aikaa samaan asuntoon ja tehdä sieltä käsin päivämatkoja. Huomenna vappupäivänä on suuntanamme Giverny, josta käsin tutustumme impressionistimestari Claude Monet´n kotiin ja sitä ympäröivään puutarhaan lummelampineen.

Päivä Claude Monet´n taiteilijakodissa

Julkaistu:1.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Lähdimme aamusta matkaan kohteenamme Vernon, joka on noin 40 minuutin junamatkan päässä Rouenista. Asemalta oli vielä noin 10 minuutin bussimatka itse kohteeseen: Monet´n taitelijakotiin.

Löysin netistä tiedon, että Monet’n taitelijakodissa käy vuosittain puoli miljoonaa turistia. Silti ajattelin, ettei toukokuun alku ole vielä kiihkeintä sesonkia, eikä ehkä olisi ollutkaan, ellei olisi ollut vappupäivä ja ranskalaistenkin vapaapäivä. Arvelen, että tänäänkin paikalla kävi tuhansia turisteja – ainakin jonot lippumyymälään olivat piiiiitkät. Olimme paikalla noin klo 11 maissa, ja jonotimme lippuja n. 20 minuuttia. Kun sitten iltapäivällä olimme lähdössä, jono lippumyymälään oli toistasataa metriä. Kielten ja kansallisuuksien sekoitus oli moninainen, japanilaisia näytti olevan paljon.

Lipun hintaan (á 11 €) kuuluivat pääsy Monet’n taloon sekä Clos Normand -puutarhaan ja vesipuutarhaan – ei paha hinta tällaisesta elämyksestä. En ole mikään kukkien enkä kasvien tuntija, mutta puutarha oli kaunista katseltavaa. Ihmeen hyvin ihmispaljous upposi puutarhoihin, niissä ei ollut ruuhkan tuntua. Toki tähän aikaan vuodesta puutarhat eivät liene vielä parhaimmillaan eivätkä kuuluisan lummelammen lumpeetkaan olleet ennättäneet kukkaan, mutta katseltavaa riitti. Tätä retkeä olin odottanut enkä taatusti pettynyt. Ja Jarikin jaksoi urheasti tutustua kohteeseen – huomenna on sitten taas luvassa sotahistoriaa, kun olemme lähdössä Caeniin Normadian maihinnousun museoon.

PS. Ensimmäiset vappukielojen kauppiaat bongasimme jo matkalla asunnolta juna-asemalle. Ja näimme päivän aikana monien kantavan kieloja mukanaan, joten kielot todellakin ovat ranskalainen vappuperinne.

Seikkailemassa museoretkellä Caenissa

Julkaistu:2.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Tänään oli vuorossa Mémorial de Caen, joka on paitsi museo myös sotamuistomerkki. Toisen maailmansodan tapahtumat ovat kattavasti esillä, mm. multimediaesityksiä on useita. Tärkeä on tietysti Normandian maihinnousuun, operaatio Overloordiin liittyvä historia, eli liittoutuneiden maihinnousu Normandiaan, Saksan miehittämän Ranskan rannikolle. Operaatio käynnistyi aamuyöllä 6. kesäkuuta 1944. Tätä ajankohtaa kutsutaan nimellä D-Day. Maihinnousuun liittyviä elokuvia on mm. Pelastakaa sotamies Ryan.

Kävimme myös näyttelyyn liittyvässä bunkkerissa. Se oli Wilhelm Richterin, Wehrmachtin kenraalin tukikohtana D-päivän alkaessa kesäkuussa 1944. Bunkkerit ja kokonainen linnoitusketju olivat kaiken kaikkiaan tärkeä osa saksalaisten Atlantin vallia. Harmittavaa oli, että emme ehtineet käydä rannoilla, jotka edelleen tunnetaan invaasion koodinimillään. Jääpähän jotain seuraavaan kertaan.

Päivän aluksi matkustimme Rouenista Caeniin junalla, matkaa oli suuntaansa vähän vaille kaksi tuntia. Sitten Caenissa ihmettelimme, miten pääsemme museolle. Kysyimme paikallisilta neuvoa, ja niinpä pääsimme ensin ratikalla ja sitten bussilla perille. Oma lukunsa oli paikallisliikenteen matkalippujen ostaminen netistä, ranskaksi. Lippuluukulle oli jonottamassa muitakin, joten siihen emme jääneet odottamaan vuoroamme.

Päivässä oli sen verran tapahtumia, että huomenna pidämme vallan lepopäivän ja käppäilemme majapaikkakaupunkimme Rouenin katuja. Samoin suunnittelemme seuraavia etappejamme ja varaamme majoituksia.

Lepopäivä Rouenissa: vain pari nähtävyyttä tsekattu

Julkaistu:3.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Tänään nukuimme aamusta pitkään ja söimme aamiaisen kaikessa rauhassa. Kiva vaihteeksi lötkötellä 😊 Sää on puolipilvinen, aurinkoinenkin, ja lämpöä on päivällä 16 astetta – siis sopiva keli kaupunkikävelylle.

Starttasimme katselemaan kaupungin nähtävyyksiä puolen päivän maissa, otimme tähtäimeemme vain pari kohdetta: Rouenin katedraalin sekä astronomisen kellon. Pitäähän reissuun yksi katedraalikin mahtua kaikkien museoiden sekaan.

Katedraali oli vaikuttava nähtävyys, ranskaksi sen nimi on Cathédrale Notre-Dame de Rouen. Sitä alettiin rakentaa vuonna 1202 ja se valmistui vuonna 1880, ei siis mikään pikainen projekti. Katedraali on niin korkea, 151 metriä, että siitä oli vaikea saada otettua kuvaa. Ja tietysti tosi vaikuttava sisältä.

Toinen kohteemme, Gros-Horloge, ”suuri kello”, on holvikäytävää koristava satoja vuosia vanha astronominen kello. Siinä on kaksi samanlaista kellotaulua kadun holvikäytävän molemmin puolin. Kellotaulut koostuvat tähtitaivaan muodostamasta taustasta, jonka päällä on 24-säteinen aurinko.

Ja tänään on aika suunnitella seuraavia etappeja, näihin Jari käytti aamupäivän tunnit ennen kaupungille lähtöä. Suunnitelmissa on jäädä vielä Ranskaan joksikin aikaa: kahdeksi yöksi kaupunkiin nimeltä Bayeux ja kahdeksi yöksi paikkaan nimeltä Pontorson. Meitä jäi vielä vaivaamaan Normandian maihinnousun rannikko, ja Bayeux’sta käsin sinne on mahdollista päästä. Pontorson puolestaan on pieni kunta Luoteis-Ranskassa, väkiluvultaan pienempi kuin kotikaupunkimme Outokumpu. Pontorsonista käsin käymme Mont Saint-Michelin luostarisaarella. Näiden etappien ajat asumme vaihteeksi hotelleissa.

Kivaa viikonloppua sinne koto-Suomeen!

Matkalla taas, kohteena Bayeux Ranskassa

Julkaistu:4.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Aamusta hyvästelimme airbnb-asuntomme ja suuntasimme kohti Rouenin juna-asemaa ja kohti Bayeux´n kaupunkia yhdellä junanvaihdolla. Bayeux sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Englannin kanaalin rannalta. Ihana aurinkoinen aamu, joten mikäs oli jyskytellessä paikallisjunalla, joka pysähtyi monilla pienillä asemilla. Matka kesti kaikkineen vain vajaat kolme tuntia, nopea väli siis.

Sananen airbnb:stä. Kun varaat majoituksen airbnb:n kautta, sinä arvioit ja annat palautetta majoituksesta. Majoittaja puolestaan arvioi sinut, ts. millainen majoittuja olet ollut. Nämä arviot vaikuttavat sitten puolin ja toisin: millä perusteella seuraavat majoittujat valitsevat asunnon ja kuinka innokas seuraava majoittaja on luovuttamaan asuntonsa käyttöösi – arvioinnit ovat siis julkisia. Jotkut majoittajat tosin pyytävät, että laitat asunnon kehittämistä vaativat kohteet vain hänelle ja että kirjaat positiivisen arvioinnin kaikkien näkyville. Saimme eräältä matkaajalta vihjeen, että samoja huoneistoja voi varata myös esim. booking.comin kautta ja hinta voi olla halvempi, kun airbnb ei ota omaa osuuttaan.

Perillä Bayeux’ssa majoituimme hotelliin, hevosklinikan naapuriin. Kaupunki vaikuttaa ihmisen kokoiselta ja maalaismaiseltakin. Sää suosi meitä tänään: oli matkamme lämpimin päivä, 18 astetta ja aurinkoista. Kaupungin keskustassa on tietenkin katedraali mutta myös viehättäviä katuja täynnä kahviloita, ravintoloita ja kauppoja – kaupunki elää pitkälti turismista. Kävimme Bayeux’n brittiläisellä sotilashautausmaalla, jossa on yli 4 100 kansainyhteisön sotilaan viimeinen leposija. Tämä on suurin toisen maailmansodan aikainen kansainyhteisön sotilaiden hautausmaa, ristejä silmänkantamattomiin.

Lisäksi kävimme Bayeux’n turisti-infosta varaamassa huomiselle minibussimatkan D-päivän rannikoille klo 13–18, tuleepahan sitten sekin koettua.

Normandian maihinnousun jäljillä

Julkaistu:5.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Aamupäivän miihailimme hotellilla ja kaupungilla, ja klo 13–18 osallistuimme puolipäiväretkeen Normandian maihinnousun rannikolle ja amerikkalaisten hautausmaalle. Olimme ostaneet retken paikallisesta firmasta, joka kuljettaa turisteja pikkubusseilla nähtävyyksiä katsomassa. Kuljettaja oli samalla oppaana, kun pysähdyimme eri kohteissa. Meidän lisäksemme bussissa oli hollantilainen pariskunta sekä kaksi amerikkalaista naista. Ihan hyvin pärjäsimme kansainvälisessä porukassa 😊, amerikkalaiset olivat kiinnostuneita mm. Suomen Nato-jäsenyydestä sekä Suomen ja Venäjän pitkästä yhteisestä rajasta.

Kun lähdimme matkaan, ekalla rannalla satoi mutta sitten selkeni, ja lopuksi paistoi jo aurinko. Kävimme retken jälkeen syömässä, ja kun kävelimme hotellille, satoi taas. Sää on siis vähintäänkin vaihteleva Englannin kanaalin rannikolla.

Liittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan tulee kesällä kuluneeksi 80 vuotta, joten turisteja varmasti riittää.

Mutta nyt saa sotainen Normandia jäädä, huomenna siirrymme uuteen kohteeseen, kohti luostarielämää.

Puolimatkassa

Julkaistu:5.5.2024 | Kirjoittanut:Jari

Nyt matka on ajallisesti puolessa välissä. Huomenna alkaa kolmas viikko reissua ja vielä pitäisi kipaista Nantesissa ja La Rochessa. La Roche olkoon se eteläisin paikkakunta, minkä jälkeen lähdetään Saksan ja Baltian kautta kohti koto-Suomea.

Tällä hetkellä reissua on tehty 3 095 km, 22 eri junalla ja 14 rataväliä, joihin lippu on kirjattu. Aikaa junissa on tilastojen mukaan mennyt vain (!) 34 tuntia ja 14 minuuttia. Laivamatkat eivät kuulu tähän laskelmaan.

Mitä sitten huomiota matkasta ja järjestelyistä. Meille ainakin sopii matkanteko siten, että etsitään sopiva pieni kaupunki haluttujen kohteiden läheltä. Sieltä sukkuloidaan katsottavat kohteet päivän reissuilla. Ja jos ollaan pitempi aika kohteessa, on hyvä valinta airbnb. Jos on tarkoitus vain levähtää yö ennen seuraavaa matkaa, olemme yleensä varanneet hotellihuoneen. Teemme hintavertailuja paikkakunnan hotellien ja airbnb-kohteiden välillä, emmekä todellakaan yövy viiden tai edes neljän tähden hotelleissa. Ainakin tähän mennessä on tehty onnistuneita ratkaisuja. Mutta niistä sitten päiväkohtaisissa artikkeleissa.

Pontorsoniin, josta luostarisaarelle

Julkaistu:6.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Aamusta hyvästelimme aurinkoisen Bayeux’n ja lähdimme paikallisjunalla kohti Pontorsonia, matka-aika noin kaksi ja puoli tuntia. Majoituimme hotelliin, jossa on myös pieni spa ja sauna. Hinnat ovat vain niin suolaiset, että jätämme nämä ihanuudet väliin: spa 25 € / tunti per persoona ja siihen vielä sauna päälle = 35 € per tunti per persoona. Pelkkään saunaan pääsisi 10 €:n tuntihintaan eli tuplaten meiltä kahdelta. Tyydymme kylpyammeeseen ja suihkuun, jäämme odottamaan kylpylää Baden-Badeniin asti.

Ponterson on siis se Outokumpuakin pienempi kunta, ihan viehättävä pieni paikka, joka elää Mont Saint-Michelin luostarisaaresta. Käveleksimme joutessamme pitkin poikin katuja, ja kuvattavaakin löytyi. Kyllä täällä on historian havinaa!

Huomenna on sitten suuntana luostarisaari eli olemme edelleen Normandian rannikolla. Nousuveden aikaan saari on kokonaan veden ympäröimä. Nyttemmin sinne johtaa silta, mutta aiemmin sinne pääsi nousuveden aikaan vain venekyydillä. Luin netistä, että Mont Saint-Michelin lahdella on Euroopan voimakkain vuorovesi, ja nousu- ja laskuveden ero on suurimmillaan jopa 14 metriä. Ei siis kannata lähteä laskuveden aikaan omatoimisesti kahlailemaan saarelle, vaikka näitäkin kuvia kyllä näkee. Aiomme mennä kiltisti siltaa pitkin.

Retki luostarisaarelle, aaaah!

Julkaistu:7.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Tänään oli SE retki, jota olin odottanut kovasti – ja kaikki oli vaivan arvioista. Lähdimme aamupäivästä Pontorsonista kohti Mont Saint-Michelin luostarisaarta paikallisbussilla. Väkeä oli lähdössä niin paljon, että busseja tarvittiin kolme, porukkaa tuli junalla Pariisin suunnasta. Pääsimme bussilla saareen johtavaa siltaa yli puolen välin – autoilla saarelle asti ei saa ajaa. Saarelle sinänsä ei ole pääsymaksua, mutta kallion huipulla sijaitsevaan, lukuisten portaiden päässä olevaan luostariin on kohtuullinen 13 €:n maksu, eläkeläisalennusta ei siellä tunnettu. Esim. ravintolahinnoissa oli ilmeinen luostarisaarilisä.

Luostari sijaitsee Mont Saint-Michelin kylän huipulla, eli saaressa on muutakin kuin luostari; se on oma pieni kylänsä, vaikka vakituisia asukkaita onkin enää kourallinen. Saarella on pitkä historia: Saint Michelin pyhää vuorta on palvottu ties kuinka kauan, ja se on ollut yksi tärkeimmistä keskiaikaisista pyhiinvaelluskohteista. Benediktiinimunkit alkoivat rakentaa sinne luostaria 10. vuosisadalla. Luostarilla on siis pitkä ja moninainen historia, välillä se on toiminut vankilanakin. Se on yksi ensimmäisistä Unescon maailmanperintökohteista.

Turisteja oli liikkeellä runsaasti, välillä tungokseen asti. Kaikki eivät kuitenkaan näemmä tule saaren huipulle luostariin asti, sillä portaita riittää kiivettäväksi. Luostarissa tunnelma olikin rauhallisempi kuin muualla kylässä. Jos ostat lipun etukäteen netistä, pääset nopeasti luostariin – me emme ostaneet ja siksi jonotimme. Ja monilla valistuneilla näytti olevan omat eväät mukana. Ihmettelin, kuinka monet olivat ottaneet ihan pieniä lapsia ja kaikenkokoisia koiria mukaan retkelle, sillä portaita oli paljon emmekä ainakaan huomanneet hissejä missään. Aurinko paistoi ja päivällä oli 18 astetta lämpöä, joten koiraparat läähättivät. No, kukin tavallaan.

Huomenna on sitten taas lähtö: suuntana on kaupunki nimeltä Nantes Länsi-Ranskassa Atlantin rannikon tuntumassa. Sieltä käsin käymme Saumurissa ja (tankkimuseo) ja Saint-Nazairessa (sukellusvenetukikohta). Ja sittenpä alkaakin monipolvinen kotimatka.

Sydämentykytyksiä – miten matka jatkuu?

Julkaistu:8.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Aurinkoisena aamuna jätimme Pontorsonin ja junailimme Nantesiin (pahoittelen näiden ranskalaisten paikannimien taivutuksia, eivät mene ehkä ihan oikein) yhdellä junanvaihdolla. Kun poistuimme väliasemalla Rennesissä, huomasin, että olin epähuomiossa unohtanut rakkaan lippahattuni junan hattuhyllylle. Ennätimme jo asemarakennukseen, ennen kuin huomasin unohdukseni. Palasimme takaisin, onneksi juna oli vielä paikoillaan. Yritimme kurkkia junaan ja minä menin sisäänkin, mutta hattua ei näkynyt. Käännyin konnarin puoleen, ja hän ystävällisesti etsi hattuni – tähän asti siis kaikki hyvin.

Saavuimme iltapäivällä Nantesiin, Bretagnen provinssin pääkaupunkiin, joka on rakennettu Loiren rannalle. Suuntasimme ensin lipputoimistoon varaamaan 11. päivän pakollisia paikkalippuja välille Nantes – Baden-Baden. Ensin ei meinannut löytyä englannin taitoista virkailijaa, ja sitten kun löytyi, hän etsi junamme ja kertoi, ettei paikkalippuja ole saatavilla: juna on loppuunmyyty. Hups! Toki mekin osaamme ja käytämme sanoja Bonjour ja Merci, mutta niillä ei paikkalippuja ostella.

Ajattelimme tässä vaiheessa, että asia kerrallaan ratkottavaksi. Olimme sopineet tapaavamme airbnb-isäntämme klo 14.30 hänen asuntonsa edessä. Niinpä sitten hikisinä ja voipuneina suunnistimme (siis Jari suunnisti ja Jaana seurasi) noin kilometrin päähän rautatieasemalta. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 20 astetta; olimme selvästi ylipukeutuneita säähän nähden. Isäntämme David esitteli asunnon ja jätti sitten meidät keskenämme. Emme ole tähän mennessä laittaneet kuvia yöpymispaikoistamme, joten pistän tähän artikkeliin muutaman kuvan, sillä nyt ollaan tosi kivassa asunnossa.

Ja sitten lähikauppaan, joka olikin iso kauppakeskus. Saatiin ruuat ja juomat ostettua ja tultiin takaisin kämpille. Söimme, ja Jari aloitti puuttuvien (ja loppuunmyytyjen) paikkalippujen metsästyksen. Jaana keskittyi pyykinpesuun ja keittiöhommiin. Ja niin vain kävi, että PAIKKALIPUT LÖYTYIVÄT, malja sille! Kyllä on miulla ihmemies 😊

Huomenna lähdemme Saint-Nazaireen sukellusvenetukikohtaa ihmettelemään. Luvassa on lämmin päivä, päälle sortsit, jalkaan sandaalit ja mukaan aimo annos sitä kuuluisaa seikkailumieltä, jolle on ollut jo paljon käyttöä tällä matkalla.

Päivä Saint-Nazairessa, sukellusveneiden tukikohdassa

Julkaistu:9.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Lähdimme aamusta liikkeelle ja junalla kohti Saint-Nazairea, jonne Nantesista on matka-aikaa noin 40 minuuttia. Kyseessä on suuri kansainvälinen satamakaupunki Loiren varrella lähellä Atlantin rannikkoa. Luvassa oli lämmin päivä, joten yritimme olla ylipukematta, mikä on Suomen oloista tulleille vaikeaa.

Saint-Nazairen sukellusvenetukikohta rakennettiin toisen maailmansodan aikana, ja se oli yksi viidestä rakennetusta tukikohdasta. Saksalaiset rakensivat sen vain kuudessa kuukaudessa vuosina 1941–42 sukellusveneiden huoltamista varten. Tukikohdan katto on 9,6 (!) metriä paksu, se siis tehtiin kestämään pommituksia. Tukikohtaan saimme tutustua ilmaiseksi, mutta otimme kylkeen vielä tukikohdan sisälle rakennetun interaktiivisen Escal’Atlanticin, jossa kuljettiin pitkin valtamerialusten sisätiloja vuosien varrelta; saimme tutustua sekä ensimmäisen, toisen että kolmannen luokan olosuhteisiin. Lopuksi jouduimme myrskyyn ja siirryimme pelastusveneisiin – ikuinen pelonaiheeni laivamatkoilla. No, tämä on ihan hauska koko perheen turistipyydys.

Tintti on hyvin esillä Saint-Nazairessa, jota on käytetty esikuvana sarjakuvan tarinassa Seitsemän kristallipalloa. Siinä Tintti, Milou ja kapteeni Haddock saapuivat Saint-Nazaireen, kun se vielä oli transatlanttinen satama. Tänä päivänä Tinttiä voi seurata kulkemalla hänen jalanjäljissään kaupungilla ja satamassa etsimällä kuusi jättikopiota sarjakuvasta.

Kun lähdimme paluumatkalle Saint-Nazairesta Nantesiin, juna oli tunnin myöhässä. Onneksi Kärsivällisyys on toinen nimemme. Juna tulee sitten, kun se tulee.

Huomenna on vuorossa panssarimuseo Saumurissa. Tähän mennessä olemme tutustuneet panssarivaunuihin sekä Parolassa että Pietarissa, mutta varmaan löytyy myös ennen näkemättömiä malleja 😊

Panssarimuseo Saumurissa, Musée des Blindés

Julkaistu:10.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Tänään oli vuorossa junamatka Nantesista Saumuriin, matka-aikaa reilu tunti. Netin mukaan Musée des Blindés on yksi maailman suurimmista tankkimuseoista, joten tankkeja ja kaikkea niihin liittyvää riitti. Näkyvillä oli tankkien kehitys 1900-luvun alusta tähän päivään.

Kun saavuimme Saumurin asemalle, ei näkynyt takseja eikä kännykkä tiennyt kuin yhden bussin, joka lähti vasta puolenpäivän jälkeen. Seuraavaksi etsimme turisti-infoa ja sen paikalta löysimme pitsa-automaatin. Niinpä päätimme kävellä museolle, sillä aamu ei ollut vielä kovin lämmin. Iltapäivällä lämpöasteita olikin jo 26, joten tulimme paikallisbussilla takaisin keskustaan, saimme apua bussin valinnassa paikallisilta. Kävimme ennen paluumatkalle lähtöä terassilla voimistamassa itseämme. Loiren varrella sijaitseva Saumur vaikutti oikein kauniilta kaupungilta linnoineen päivineen (Château de Saumur).

Olemme yrittäneet Ranskan-kierroksellamme vältellä Pariisia, mutta huomenna ei ole muuta vaihtoehtoa päästä seuraavaan kohteeseemme Saksan puolelle Baden-Badeniin kuin sujahtaa (!) Pariisin kautta. Ensin junailemme niillä vaikeasti saatavissa olleilla istumapaikoillamme Pariisin Montparnassen asemalle, josta vaihdamme metrolla asemalle Paris Est. Vaihtoaikaa on 50 minuuttia, joten sen pitäisi riittää. Jos tämä vaihto onnistuu, seuraava vaihto kohti Baden-Badenia näyttää jo helpommalta. Peukut siis pystyyn huomiselle!

Huom! La Roche muuttui edellisen päivän retkeksi Saint-Nazaireen, koska La Rochen sukellusvenetukikohta on Ranskan laivaston käytössä ja siten suljettu. Lisäksi Saint-Nazaire oli lyhemmän matkan päässä Nantesista.

Huomenna siis jätämme Ranskan, joten tässä vielä pari kokemusta maasta:
– Autoilijat antavat hienosti tietä jalankulkijoille. Jos seisot suojatien laidalla, autot kyllä pysähtyvät. Suomalainen vain ei oikein tahdo uskoa tällaiseen liikennekulttuuriin.
– Kävimme supermarketissa ostoksilla ja ostin tomaatteja, jotka laitoin pussiin. Sitten menin punnitsemaan ne vaa’alle. Vihanneksia tai hedelmiä ei ollut numeroitu, kuten Suomessa, vaan homma oli monimutkaisempi. Ensin piti valita, ovatko tomaattini kaupan pussissa, omassa kestopussissa vai ilman pussia. Seuraavaksi valitsin, olenko punnitsemassa vihanneksia vai hedelmiä. Ja viime vaiheessa piti valita oikea nimi tomaateille, tomaatteja oli monia eri lajeja. Onneksi sain apua jonossa seuraavalta – ylipäätään ihmiset ovat olleet kovin auttavaisia, vaikka yhteistä kieltäkään ei ole aina ollut.

Pariisin rautatieasemat ja metrotunnelit selätetty!

Julkaistu:11.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Tänään oli matkan aikaisin herätys, kello soi Nantesissa 4.30. Airbnb:stä lähdimme kuuden maissa, jotta varmasti ennättäisimme seitsemäksi Pariisin-junaan. Olimme jo eilen huomanneet, että junalle mennään lähtöporttien kautta, kuten mentäisiin lennolle; tässä kohtaa tarkastettiin paikkaliput. Aikamoista lentoa kaksi ensimmäistä junaa olivatkin, vauhtia oli parhaimmillaan yli 300 km tunnissa.

Näiden kahden luotijunan välissä oli se etukäteen hirvittänyt vaihto Pariisissa asemalta toiselle, metrolla. Ja metroliputkin piti ostaa, jotta pääsimme läpi porteista. Ohjeiden ja omatoimisuuden avulla ennätimme kuin ennätimmekin seuraavaan high-speed-junaan. Sen jälkeen helpotti, ja viimeinen pätkä paikallisjunalla sujui paineitta; saavuimme onnekkaasti Saksan puolelle, Baden-Badeniin. Nyt vuorossa oli kokeilu varata booking.comin kautta airbnb-tyyppinen majoitus – hinnasta jää siis pois airbnb:lle menevä palkkio. Asunnolla olemme vain yhden yön, joten sen on tärkeä olla lähellä juna-asemaa. Tosin asunnon esittelyssä ei mainittu, että olemme lähellä kellotornia, jossa kello uskollisesti lyö tasatunneittain.

Mitä siis tehdä iltapäivällä ja illalla Baden-Badenissa? No, tietty mennä kylpylään. Niin teimme mekin, ja kyllä matkassa rähjääntyneet jäsenemme todella kaipasivat rentoutusta. Lilluimme eritoten ulkoaltaissa, joihin paistoi aurinko. Oli ihan lomafiilis. Täällä juna-asema on noin viiden kilometrin päässä keskustasta, joten hyppäsimme paikallisbussiin, jotta pääsimme syömään ja kylpemään ja takaisin asunnolle. Ja sitten unille.

Huomenna junailemme Baden-Badenista Dresdeniin, jossa majoitumme kahdeksi yöksi hotelliin. Kotimatka on siis alkanut.

Parasta junamatkailua

Julkaistu:12.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Aamulla taas matkaan Baden-Badenista kohti Dresdeniä kahdella vaihdolla. Ensimmäinen etappi oli kohti Karlsruhea – juna täyttyi jalkapallofaneista, jotka olivat jo aamusta iloisella mielellä ja oluet mukanaan matkaamassa kannustamaan omaa joukkuettaan. Matka-aikaa oli vain 21 minuuttia, joten tämän ajan seisoimme tunnelmallisessa ilmapiirissä.

Karlruhesta vaihdoimme Berliinin-junaan, tosin itse jäimme pois jo Leipzigissä. Matkan kesto oli viisi tuntia ja juna oli täpösen täynnä. Koska istumapaikkavaraus oli ”optional”, olimme jättäneet paikat varaamatta – budjettimatkalaiset säästävät, missä voivat. Alun katastrofaalisen istumapaikkojen metsästyksen jälkeen saimme kuin saimmekin istua samoilla paikoilla, bonuksena lastenvaunussa, mukana menossa oli yksi koirakin. Jokainen asema toi oman jännityksensä: tukeeko joku, joka katselee etsivästi ympärilleen ja pysähtyy meidän vierellemme. Matkustajia istui ja seisoi käytävillä, ja vaunujen väliköt olivat täynnä, mutta meininki oli sopuisaa. Matkalaisia on ollut kyllä jokaisessa junassa ihan tarpeeksi, mutta tänään saimme kuulla, että ihmiset ovat palaamassa helatorstain lomilta kotiin, joten siksi väkeä oli niin paljon liikkeellä.

Leipzigin vaihdon jälkeen matka Dresdeniin sujui leppoisasti, istumapaikat ja paikat rinkoille löytyivät helposti. Edellisellä viiden tunnin matkalla olimme jo ennättäneet tsekata, mitä haluaisimme nähdä nopealla kahden päivän Dresdenin-vierailulla, joten sitten vain junalta majoittamaan hotelliin, syömään ja tutustumaan kaupunkiin. Dresdenhän on niitä saksalaisia kaupunkeja, jotka pommitettiin lähes maan tasalle toisen maailmansodan viime vaiheissa. Jälleenrakentaminen pääsi kunnon vauhtiin Saksan yhdistymisen jälkeen – Dresden sijaitsee entisen Itä-Saksan alueella Elben varrella.

Iltasella kävelimme hotellin Neustadtista (kaupungin uudempi osa) Elben toiselle puolelle Altstadtiin (vanhakaupunki). Kävimme tutustumassa Frauenkircheen, joka tuhoutui sekin sodan loppuvaiheen pommituksissa. Sen restaurointi saatiin valmiiksi vuonna 2005. Hieno kirkko, ei liian mahtipontinen.

Huomenna sitten lisää Dresdenin ihmeitä.

Päivä Dresdenissä

Julkaistu:13.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Oli ihan mukava käydä vaihteeksi hotelliaamiaisella eikä juoda murukahvia airbnb:ssä. Ja sitten lähdimme pienelle (!) kävelylle Dresdenin nähtävyyksiä ihmettelemään. Olimme valinneet tälle päivälle vain pari kohdetta, sillä täällä riittää katsottavaa vaikka viikoksi.

Koska kaikenlaisia militäärimuseoita on nähty tällä reissulla jo useita, valitsimme tänään ihan toisenlaisen museon: Dresdenin linnassa sijaitsevan Vihreän holvin (saks. Grünes Gewölbe). Museossa on esillä lukuisa määrä esineitä kullasta, hopeasta, jalokivistä, norsunluusta, kookospähkinöiden kuorista ja strutsinmunista. Valitettavasti täältä meillä ei ole valokuvia, sillä holviin ei saanut viedä muuta kuin itsensä: kaikki tavarat oli jätettävä narikkaan. Holviin mentiin ja sieltä tultiin läpivalaisimen kautta ja yhdelle kierrokselle otettiin vain tietty määrä ihmisiä. Ja ilman muuta vartijoita oli joka puolella, samoin valvontakameroita ja hälyttimiä. Silti vuonna 2019 ammattimainen rikollisjengi oli onnistunut iskemään holviin ja ryöstämään sieltä sadan miljoonan arvosta jalokiviä.

Toinen kohteemme vanhassakaupungissa oli Zweigerin palatsikompleksi, jota ihailimme vain ulkoa päin. Nämäkin rakennukset ovat hienoja, mutta museot jätimme tällä kertaa väliin.

Huomenna on sitten lähtö Varsovaan. Ensin junailemme Dresdenistä Berliiniin, ja toivomme, että pääsemme istumapaikoille (seat reservations optional). Sen sijaan Berliini – Varsova onkin hankalampi rasti, sillä paikkaliput ovat pakolliset eikä niitä ollut enää myynnissä. Oli siis pakko kaivaa kuvetta ja ostaa tälle välille sekä matka- että paikkaliput. Toki matka olisi mahdollista tehdä vaikka (omni)bussilla, mutta mennään nyt junalla kuitenkin. Toivon mukaan ollaan illalla perillä Varsovassa ja majoittumassa airbnb-asuntoon.

Matkalla Varsovaan

Julkaistu:15.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Sittenpä jätimme Dresdenin ja lähdimme päivän ensimmäiselle etapille kohti Berliinin päärautatieasemaa. Matka kesti kaksi tuntia, ja juna oli taas täpösen täynnä. Paikkavaraus oli valinnainen eikä meillä ollut varauksia. Niinpä kyytiin vaan ja paikkoja etsimään, ja kyllähän ne osaksi matkaa löytyivätkin jopa samasta vaunusta rinkkasäilytyksen kanssa. Vaunussa oli isot kasat matkatavaroita, pyöriä, lapsia, heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan ja sen mukainen reipas tunnelma. Ja seassa kaksi suomalaista reilaajaa.

Berliiniin olimme jättäneet pari tuntia vaihtoaikaa, ja niinpä kävimme ulkona auringossa syömässä eväät. Varsovaan lähtevä juna oli puolisen tuntia myöhässä, mutta kun juna oli jo paikallaan, istua nopotimme vaunussamme. Olimme kuuden hengen loosissa pitkään kahdestaan, joten vähän harmitti, että tästä lystistä piti maksaa myös matkaliput, kun paikkoja ei ollut erikseen ostettuna saatavilla. Laitamme tästä viestiä Saksan rautateille, vaikka eihän se mitään auta, tuskin saamme edes vastausta. Motto: Aina ei voi voittaa.

Huomaamatta sitten siirryimme Puolan puolelle. Siellä majoitumme airbnb-asuntoon neljäksi yöksi. On aikaa pestä pyykit ja huilata hiukan, ottaa ohjelmaan ehkä vain yksi museo per päivä 😊

Juna Varsovaan oli jo lähdössä puoli tuntia myöhässä, ja lopulta se saapui perille vähän lisää myöhästyneenä, kaiken kaikkiaan matka-aikaa kertyi reilut kuusi tuntia. Loosiimme tullut nuori puolatar kertoi, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että heidän pikajunansa myöhästyvät. Lisäksi hän oli avulias ja selvitti kavereiltaan, miten saamme ostettua Varsovan paikallisliikenteen päiväliput – itse hän ei asunut Varsovassa. Jari sitten näppärästi osti meille piletit netistä ja etsi meille oikean ratikan asunnolle. Ja eikös heti ratikkaan tullutkin tarkastaja – onneksi liput oli ostettu ajoissa ja leimattukin ennen tarkastusta.

Kun sitten pääsimme asunnolle, jätimme rinkat purkamatta ja suunnistimme paikalliseen Lidliin ilta- ja aamupalan ostoon. Ja sitten nukkumaan, eka satsi pyykkiä saa jäädä huomenaamuksi.

Ja hienoa, että siellä Suomessakin ovat jo kesäiset kelit. Katsomme kyllä joka ilta Ylen pääuutislähetyksen ja luemme nettilehtiä, että emme olisi ihan pimennossa kotomaan asioista.

Varsova, ensimmäinen päivä

Julkaistu:15.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Rauhaisan aamun ja parin pyykkikoneellisen jälkeen aloitimme Varsovaan, Puolan pääkaupunkiin tutustumisen sen vanhastakaupungista (Stare Miasto). Kun siellä kuljeskelee, on vaikea uskoa, että vanhalta vaikuttavat rakennukset ovat rekonstruktioita: ne on rakennettu uudestaan toisen maailmansodan tuhoisien pommitusten jäljiltä. Tuolloin elo-syyskuussa 1944 saksalaiset joukot tuhosivat suuren osan kaupungin keskustasta maan tasalle.  

Nykyään Varsovan vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Päivän museovalinta oli entisellä juutalaisgeton alueella sijaitseva Puolanjuutalaisten historian museo Polin, jonka on suunnitellut suomalainen (!) arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy. Modernin rakennuksen lähellä on myös juutalaisgeton muistomerkki. Kun olimme menossa museoon, harhauduimme luulemaan jo sitä aiemmin olevaa rakennusta täksi museoksi. Ihmettelimme, ettei sisäänkäyntiä ollut merkitty selvästi. Menimme kuitenkin sisään samasta ovesta kuin näimme erään miehen menevän, mutta meno torppautui heti alkuunsa. Kaksi kaapin kokoista miestä esti pääsymme ja selitti kovasti puolaksi jotakin. He myös osoittelivat kilpaa seinällä olevia vaa’an kuvia. Viimein meille selvisi, että emme olleet saapuneet museoon vaan ehkä Varsovan oikeustaloon tai vastaavaan. No, ei meitä kyllä pidätelty lähtemästä.

Museolle johtavan matkan varrella oli osa geton ja “arjalaisen” alueen erottanutta muuria ja geton rajaa piirtävät laatat jalkakäytävällä – getto itsessään tuhottiin sodassa. Polinissa on esillä juutalaisten pitkä historia Puolassa, ja näyttely on kyllä hienosti koottu.

Olet ehkä katsonut Roman Polanskin elokuvan Pianisti (2002), joka kuvaa Varsovan juutalaisten synkkiä vaiheita toisen maailmansodan aikana?

Jarin vuodatus: Päivän päätteeksi kävimme vielä paikallisessa Lidlissä ostamassa ilta- ja aamupalasta. Se olikin sitten kokemus. Käytössä olivat vain itsepalvelukassat ja meillä puoli kärryllistä tavaraa. Eikun itsepalvelukassalle. Se olikin sitten jumissa vähän väliä ja punainen valo paloi. Henkilökuntaan kuuluva mies kävi kuittaamassa kassalla jotain, jotta pääsimme eteenpäin. No lopuksi olivat ne piirakat ja sämpylät, joille piti etsiä kuvakirjastosta oikea tuote. Kuvat sellaisia p-silimän kokoisia. Ja taas kone jumissa ja mies tuli huutelemaan mitä tehdä. Hankala vaan ymmärtää kun polisi vain puolaa. Lopulta tuli kuitin vuoro ja päästiin ulos kaupasta. Muuten viimeisen kertaan siinä kaupassa. Kämpillä sitten tutkimaan kuittia, tuliko kaikki maksettua. Omatuntoni on puhdas, kuitti oli puolaksi.

Mitähän huominen tuo tullessaan? Ehkä yhden militäärimuseon?

Varsova, toinen päivä

Julkaistu:16.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Kun pääsimme aamusta liikkeelle, ajelimme ratikalla rautatieasemalle kyselemään paikkalippuja lauantaille Varsovasta Kaunasiin, Liettuaan. Tähän suuntaan menee vain yksi juna päivässä, eikä paikkalippuja ollut saatavilla. No, ne ovat vain suositus, joten sitten vain tungemme lauantaiaamuna junaan rinkkoinemme päivinemme.

Tämän päivän museoksi valikoitui Muzeum Wojska Polskiego eli Puolan armeijan museo – se osio, jossa esitellään Puolan armeijan historia 10. vuosisadalta toisen maailmansodan loppuun. Esillä on runsaasti haarniskoja, kypäriä, sapeleita, miekkoja ja univormuja. Vasta viime vuonna valmistunut massiivinen rakennus on uusi ja esineet vanhoja mutta kiinnostavasti aseteltu esille. Juuri näin historia herää henkiin. Ja tälle päivälle sattui ilmainen sisäänpääsy.

Muuten sitten ajeltiin ratikalla kaupungilla eikä käyty Lidlissä. Eilinen kassillinen ruokaa riitti tällekin päivälle, sen hinnaksi tuli 70 złotya (PLN). 1 PLN = 0,2091 EUR tämän päivän kurssin mukaisesti, eli ruokakassi maksoi n. 15 €.

Tänään päivä oli kaunis ja lämmin mutta tuulinen. Löydettiin myös paikallisten nimeämä Stalinin hammas, joka on korkea rakennus Varsovan keskustassa. Se oli Stalinin määräämä lahja neuvostokansalta Puolan kansakunnalle.

Varsova, kolmas ja viimeinen päivä

Julkaistu:17.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Taas oli luvassa aurinkoinen, lämmin ja tuulinen päivä – ehkä täällä tuulee aina? Tänään matkustimme oikein urakalla sekä ratikoilla että busseilla, sillä tutustumiskohteemme olivat aika kaukana asunnoltamme ja keskustastakin. Kerta kiellon päälle, eli tänään samosimme peräti kaksi museota.

Ihan ensin matkasimme Puolan sotatekniikan museoon (Muzeum Polskiej Techniki Wojskowej), jossa on esillä panssariajoneuvoja, lentokoneita ja muuta aiheeseen liittyvää lähinnä ulkotiloissa. Paikkaa käytetään myös laitteiden säilytykseen ja entisöintiin, ja kun saavuimme museolle, vastassa oli panssarivaunun käynnistys ja sankka savupilvi. Nähtävää oli paljon, mutta kaikki opasteet olivat vain puolaksi – no, onneksi oli taas oma opas mukana.

Kun aikaa jäi, otimme ohjelmaan vielä yhden museon: Varsovan kansannousun museon (Muzeum Powstania Warszawskiego), jota on kehuttu paljon eikä syyttä. Se on kunnianosoitus Puolan vastarintaliikkeelle ja sen taistelulle Saksan miehitysarmeijaa vastaan. Taistelu kilpistyi Saksan musertavaan voimaan, jolloin noin 10 000 vastarintataistelijaa ja 200 000 siviiliä sai surmansa. Varsovasta tuli rauniokaupunki, sillä saksalaiset tuhosivat rakennuskannasta 80 prosenttia.

Kansannousun museo on erinomainen kokonaisuus, jossa tutustuimme aiheeseen kuvien, äänien ja valojen keinoin.  Museossa ei esitellä pelkästään 63 päivää kestäneen kansannousun taisteluja vaan myös pääkaupungin asukkaiden jokapäiväistä elämää. Kävelimme tuhotun kaupungin raunioissa pitkin nupukivettyjä reittejä ja katsoimme vanhoja filmejä. Olisimme myös päässeet kävelemään läpi maanalaisen viemärin, mutta sinne emme edes yrittäneet ahtautua. Pienenä puutteena oli näyttelyn kiertosuunnan puuttuminen – emme siis ole ihan varmoja, älysimmekö katsoa kaiken mahdollisen.

Sittenpä olikin aika palata kämpille ja aloittaa valmistautuminen huomisen aikaiseen heräämiseen ja seuraavaan etappiin siirtymiseen. Suuntana siis Kaunas Liettuassa ja luvassa hostellimajoitus. Luvassa on lähes kahdeksan tunnin matka junassa (toivottavasti).

Kohti Liettuaa

Julkaistu:18.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Aamusta aikaisin jätimme kivan airbnb-kämppämme ja suunnistimme ratikalla Varsovan rautatieasemalle, kohteena Kaunas Liettuassa. Tähän junaan emme siis saaneet paikkalippuja, ja juna oli tietysti lähes täynnä, joten matkan ensimmäisen etapin aikana ennätimme istua kahdessa eri vaunussa viidellä eri paikalla. Mutta sentään istumapaikat saimme allemme, ei siis hätää. Ja rinkoille löytyi oiva paikka matkatavaratelineestä. Varsovasta Kaunasin kautta Vilnaan menee vain yksi juna päivässä, joten valinnanvaraa aikatauluissa ei ollut.

Ensin matkustimme kohti paikkaa nimeltä Mockava, joka on jo Liettuan puolella ja jossa vaihdoimme junaa, koska raideleveys muuttui. Siellä ei näyttänyt olevan juuri mitään asutusta, vain junien vaihtopaikka: suuntina Varsova – Vilna ja Vilna – Varsova. Ensimmäisellä etapilla väliasemia oli kaikkiaan 15, toisella vain kaksi. Eikä jälkimmäiselle taipaleelle Mockavasta Kaunasiin edes myyty paikkalippuja, joten se oli helppo nakki.

Yöpymiskaupunkimme Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki ja maan entinen pääkaupunki. Emme ennättäneet tutustua siihen, sillä tavoite on vain yöpyä ja jatkaa heti huomenna matkaa – Interrail-passeissamme on jäljellä enää neljä matkapäivää. Paras siis suoria reippaasti kohti Suomea ja Outokumpua.

Kävimme toki syömässä Kaunasissa, ja ruokapaikan etsiminen onkin aina oma projektinsa, kun tullaan uuteen kaupunkiin. Toki Google Maps auttaa valinnassa, mutta oma hommansa on selkata itselle sopiva ravintola.

Majoitumme nyt ensimmäistä kertaa tällä matkalla hostellissa, jossa meillä on pieni makuuhuone ja jossa WC ja suihku ovat yhteiskäytössä muutaman muun huoneen asukkaiden kanssa. Tosin muita ei ole vielä näkynyt tällä käytävällä, joten rauhallista tuntuu olevan. Tästä on hyvä puikahtaa heti aamulla varhain kohti Tallinnaan ensin junalla Riikaan ja sitten sieltä bussilla Tallinnaan – sopivaa junayhteyttä emme Riian ja Tallinnan välille löytäneet.

Kohti Tallinnaa

Julkaistu:19.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Yllättävän rauhallisen hostelliyön jälkeen lähdimme aikaisin aamulla ensimmäiselle taipaleelle kohti Tallinnaa. Kaunas – Kaisiadorys oli vain noin puolen tunnin huikonen, ja junassa oli aamusta hyvin tilaa. Tämä juna oli matkalla Vilnaan, mutta me vaihdoimme Riian junaan. Tosin kun pölähdimme Kaisiadorysin seisakille, olimme kuin nallit kalliolla eikä varsinaista asemaa näkynyt missään. Onneksi reipas setämies opasti meitä (ilmeisesti latviaksi) kohti rakennustelineitä, rappusia ja siltaa pitkin oikeille raiteille.

Pääsimme Riian junaan, ja meitä oli jo vastassa konduktööri kauppaamassa istumapaikkoja á 5 €. Ihmettelimme, ettei paikkalipuista ollut Rail Plannerissa mitään mainintaa, mutta toki ostimme paikat. Aamukahvitkin tarjoiltiin suoraan paikoille, eri hintaan tietysti, ja voileipääkin olisi ollut tarjolla, mutta meillä oli omat eväät. Matka-aika Riikaan tällä toisella junalla oli kolme ja puoli tuntia. Ja ihan ekaa kertaa saimme matkastamme myös paperisen kuitin.

Ja sitten vaihdoimmekin bussimatkailuun. On aina haaste löytää kohteet uudessa kaupungissa, mutta pienen sightseeingin jälkeen löytyi bussiasema. Ennätimme vielä ennen bussin lähtöä siemaista kahvit ja ostaa vähän matkaeväsleipää, joten bussiin vain. Siellä oli meille ihan numeroidut paikat, ja matka sujui rattoisasti firman tarjoamia elokuvia katsellen; niitä sai valita oman mielen mukaan. Jaana valitsi koirista kertovan elokuvan A Dog´s Journey ja tietysti itki kuin Niagara filmin lopuksi. Jari katseli elokuvaa ensimmäisen maailmansodan lentäjistä eikä itkenyt. Bussimatka kesti lähes viisi tuntia, joten aikaa oli.

Tallinnassa sitten ajelimme ratikalla lähemmäs hotellia ja kävelimme loppumatkan – rinkat alkavat jo tuntua painavilta, vaikkei niihin olekaan tullut mitään lisää. Ruokailun jälkeen kävimme vielä kävelemässä tarkistaaksemme, mistä lähtee huominen Viking Linen laiva kohti Suomea. Aamu on taas aikainen, joten reitin laivalle tulee olla mahdollisimman suora.

Ilmassa alkaa jo olla pientä turnausväsymystä ja koti-ikävää. Täältä tullaan!

Kotiin laivalla, ratikalla, junalla ja bussilla

Julkaistu:20.5.2024 | Kirjoittanut:Jaana Timonen

Vielä yksi matkapäivä, ja päästiin kotiin. Lähdimme Tallinnasta klo 7 laivalla, eli aikainen lintu matosen nappaa. Matka-aika oli kaksi ja puoli tuntia. Aamiaiseksi söimme laivalla puurot, ai miten hyvältä maistui.

Satamasta pyyhälsimme ratikalla juna-asemalle, siitä Joensuun-junaan ja lopuksi bussilla Outokumpuun. Tuttua puuhaa jo, ja Google mapsillakin suunnistus onnistui, vihdoinkin (Jarin lisäys).

Reilipassissa oli tänään jäljellä vielä kaksi matkapäivää, mutta olimme jättäneet yhden päivän jemmaan, jos olisi tullut jokin väliin tuleva muuttuja.

Olemme kirjanneet matkan aikana mieleen tulleita asioita ja laitamme ne huomenna kootusti tänne matkapäiväkirjaamme. Samoin laitamme Rail Plannerista toteutuneen reittimme. Toteuma oli lähes sama kuin suunnitelma ihan pieniä poikkeamia lukuun ottamatta.

Yhdessähän tätä matkaa teimme, mutta meillä oli myös omia osa-alueita hoidettavina: Jaana enimmäkseen hoiti englannilla puhumisen ja matkapäiväkirjan / blogin kirjoittamisen sekä pyykkihuollon. Kumpikin otti kuvia, ja niistä valittiin aina muutama päivityksiin. Jari teki ison työn hoitamalla reitityksen sekä majoitusten, paikka-, bussi- ja ratikkalippujen varaukset ja navigoinnin kohteissa.

Kiva, että olet lueskellut päivityksiämme ja ollut siten mukana matkallamme 😊
Sitten vain uusia seikkailuja suunnittelemaan!
Ja nyt me menemme SAUNAAN.

Keväällä 2025 uusi matka Bordeauxista etelään päin kohti gibraltaria ja Italiaa….