Rauhaisan aamun ja parin pyykkikoneellisen jälkeen aloitimme Varsovaan, Puolan pääkaupunkiin tutustumisen sen vanhastakaupungista (Stare Miasto). Kun siellä kuljeskelee, on vaikea uskoa, että vanhalta vaikuttavat rakennukset ovat rekonstruktioita: ne on rakennettu uudestaan toisen maailmansodan tuhoisien pommitusten jäljiltä. Tuolloin elo-syyskuussa 1944 saksalaiset joukot tuhosivat suuren osan kaupungin keskustasta maan tasalle.
Nykyään Varsovan vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.
Päivän museovalinta oli entisellä juutalaisgeton alueella sijaitseva Puolanjuutalaisten historian museo Polin, jonka on suunnitellut suomalainen (!) arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy. Modernin rakennuksen lähellä on myös juutalaisgeton muistomerkki. Kun olimme menossa museoon, harhauduimme luulemaan jo sitä aiemmin olevaa rakennusta täksi museoksi. Ihmettelimme, ettei sisäänkäyntiä ollut merkitty selvästi. Menimme kuitenkin sisään samasta ovesta kuin näimme erään miehen menevän, mutta meno torppautui heti alkuunsa. Kaksi kaapin kokoista miestä esti pääsymme ja selitti kovasti puolaksi jotakin. He myös osoittelivat kilpaa seinällä olevia vaa’an kuvia. Viimein meille selvisi, että emme olleet saapuneet museoon vaan ehkä Varsovan oikeustaloon tai vastaavaan. No, ei meitä kyllä pidätelty lähtemästä.
Museolle johtavan matkan varrella oli osa geton ja “arjalaisen” alueen erottanutta muuria ja geton rajaa piirtävät laatat jalkakäytävällä – getto itsessään tuhottiin sodassa. Polinissa on esillä juutalaisten pitkä historia Puolassa, ja näyttely on kyllä hienosti koottu.
Olet ehkä katsonut Roman Polanskin elokuvan Pianisti (2002), joka kuvaa Varsovan juutalaisten synkkiä vaiheita toisen maailmansodan aikana?
Jarin vuodatus: Päivän päätteeksi kävimme vielä paikallisessa Lidlissä ostamassa ilta- ja aamupalasta. Se olikin sitten kokemus. Käytössä olivat vain itsepalvelukassat ja meillä puoli kärryllistä tavaraa. Eikun itsepalvelukassalle. Se olikin sitten jumissa vähän väliä ja punainen valo paloi. Henkilökuntaan kuuluva mies kävi kuittaamassa kassalla jotain, jotta pääsimme eteenpäin. No lopuksi olivat ne piirakat ja sämpylät, joille piti etsiä kuvakirjastosta oikea tuote. Kuvat sellaisia p-silimän kokoisia. Ja taas kone jumissa ja mies tuli huutelemaan mitä tehdä. Hankala vaan ymmärtää kun polisi vain puolaa. Lopulta tuli kuitin vuoro ja päästiin ulos kaupasta. Muuten viimeisen kertaan siinä kaupassa. Kämpillä sitten tutkimaan kuittia, tuliko kaikki maksettua. Omatuntoni on puhdas, kuitti oli puolaksi.
Mitähän huominen tuo tullessaan? Ehkä yhden militäärimuseon?
