Tänään oli vuorossa junamatka Nantesista Saumuriin, matka-aikaa reilu tunti. Netin mukaan Musée des Blindés on yksi maailman suurimmista tankkimuseoista, joten tankkeja ja kaikkea niihin liittyvää riitti. Näkyvillä oli tankkien kehitys 1900-luvun alusta tähän päivään.
Kun saavuimme Saumurin asemalle, ei näkynyt takseja eikä kännykkä tiennyt kuin yhden bussin, joka lähti vasta puolenpäivän jälkeen. Seuraavaksi etsimme turisti-infoa ja sen paikalta löysimme pitsa-automaatin. Niinpä päätimme kävellä museolle, sillä aamu ei ollut vielä kovin lämmin. Iltapäivällä lämpöasteita olikin jo 26, joten tulimme paikallisbussilla takaisin keskustaan, saimme apua bussin valinnassa paikallisilta. Kävimme ennen paluumatkalle lähtöä terassilla voimistamassa itseämme. Loiren varrella sijaitseva Saumur vaikutti oikein kauniilta kaupungilta linnoineen päivineen (Château de Saumur).
Olemme yrittäneet Ranskan-kierroksellamme vältellä Pariisia, mutta huomenna ei ole muuta vaihtoehtoa päästä seuraavaan kohteeseemme Saksan puolelle Baden-Badeniin kuin sujahtaa (!) Pariisin kautta. Ensin junailemme niillä vaikeasti saatavissa olleilla istumapaikoillamme Pariisin Montparnassen asemalle, josta vaihdamme metrolla asemalle Paris Est. Vaihtoaikaa on 50 minuuttia, joten sen pitäisi riittää. Jos tämä vaihto onnistuu, seuraava vaihto kohti Baden-Badenia näyttää jo helpommalta. Peukut siis pystyyn huomiselle!
Huom! La Roche muuttui edellisen päivän retkeksi Saint-Nazaireen, koska La Rochen sukellusvenetukikohta on Ranskan laivaston käytössä ja siten suljettu. Lisäksi Saint-Nazaire oli lyhemmän matkan päässä Nantesista.
Huomenna siis jätämme Ranskan, joten tässä vielä pari kokemusta maasta:
– Autoilijat antavat hienosti tietä jalankulkijoille. Jos seisot suojatien laidalla, autot kyllä pysähtyvät. Suomalainen vain ei oikein tahdo uskoa tällaiseen liikennekulttuuriin.
– Kävimme supermarketissa ostoksilla ja ostin tomaatteja, jotka laitoin pussiin. Sitten menin punnitsemaan ne vaa’alle. Vihanneksia tai hedelmiä ei ollut numeroitu, kuten Suomessa, vaan homma oli monimutkaisempi. Ensin piti valita, ovatko tomaattini kaupan pussissa, omassa kestopussissa vai ilman pussia. Seuraavaksi valitsin, olenko punnitsemassa vihanneksia vai hedelmiä. Ja viime vaiheessa piti valita oikea nimi tomaateille, tomaatteja oli monia eri lajeja. Onneksi sain apua jonossa seuraavalta – ylipäätään ihmiset ovat olleet kovin auttavaisia, vaikka yhteistä kieltäkään ei ole aina ollut.
