Lähdimme aamusta liikkeelle ja junalla kohti Saint-Nazairea, jonne Nantesista on matka-aikaa noin 40 minuuttia. Kyseessä on suuri kansainvälinen satamakaupunki Loiren varrella lähellä Atlantin rannikkoa. Luvassa oli lämmin päivä, joten yritimme olla ylipukematta, mikä on Suomen oloista tulleille vaikeaa.
Saint-Nazairen sukellusvenetukikohta rakennettiin toisen maailmansodan aikana, ja se oli yksi viidestä rakennetusta tukikohdasta. Saksalaiset rakensivat sen vain kuudessa kuukaudessa vuosina 1941–42 sukellusveneiden huoltamista varten. Tukikohdan katto on 9,6 (!) metriä paksu, se siis tehtiin kestämään pommituksia. Tukikohtaan saimme tutustua ilmaiseksi, mutta otimme kylkeen vielä tukikohdan sisälle rakennetun interaktiivisen Escal’Atlanticin, jossa kuljettiin pitkin valtamerialusten sisätiloja vuosien varrelta; saimme tutustua sekä ensimmäisen, toisen että kolmannen luokan olosuhteisiin. Lopuksi jouduimme myrskyyn ja siirryimme pelastusveneisiin – ikuinen pelonaiheeni laivamatkoilla. No, tämä on ihan hauska koko perheen turistipyydys.
Tintti on hyvin esillä Saint-Nazairessa, jota on käytetty esikuvana sarjakuvan tarinassa Seitsemän kristallipalloa. Siinä Tintti, Milou ja kapteeni Haddock saapuivat Saint-Nazaireen, kun se vielä oli transatlanttinen satama. Tänä päivänä Tinttiä voi seurata kulkemalla hänen jalanjäljissään kaupungilla ja satamassa etsimällä kuusi jättikopiota sarjakuvasta.
Kun lähdimme paluumatkalle Saint-Nazairesta Nantesiin, juna oli tunnin myöhässä. Onneksi Kärsivällisyys on toinen nimemme. Juna tulee sitten, kun se tulee.
Huomenna on vuorossa panssarimuseo Saumurissa. Tähän mennessä olemme tutustuneet panssarivaunuihin sekä Parolassa että Pietarissa, mutta varmaan löytyy myös ennen näkemättömiä malleja 😊
