Sydämentykytyksiä – miten matka jatkuu?

Aurinkoisena aamuna jätimme Pontorsonin ja junailimme Nantesiin (pahoittelen näiden ranskalaisten paikannimien taivutuksia, eivät mene ehkä ihan oikein) yhdellä junanvaihdolla. Kun poistuimme väliasemalla Rennesissä, huomasin, että olin epähuomiossa unohtanut rakkaan lippahattuni junan hattuhyllylle. Ennätimme jo asemarakennukseen, ennen kuin huomasin unohdukseni. Palasimme takaisin, onneksi juna oli vielä paikoillaan. Yritimme kurkkia junaan ja minä menin sisäänkin, mutta hattua ei näkynyt. Käännyin konnarin puoleen, ja hän ystävällisesti etsi hattuni – tähän asti siis kaikki hyvin.

Saavuimme iltapäivällä Nantesiin, Bretagnen provinssin pääkaupunkiin, joka on rakennettu Loiren rannalle. Suuntasimme ensin lipputoimistoon varaamaan 11. päivän pakollisia paikkalippuja välille Nantes – Baden-Baden. Ensin ei meinannut löytyä englannin taitoista virkailijaa, ja sitten kun löytyi, hän etsi junamme ja kertoi, ettei paikkalippuja ole saatavilla: juna on loppuunmyyty. Hups! Toki mekin osaamme ja käytämme sanoja Bonjour ja Merci, mutta niillä ei paikkalippuja ostella.

Ajattelimme tässä vaiheessa, että asia kerrallaan ratkottavaksi. Olimme sopineet tapaavamme airbnb-isäntämme klo 14.30 hänen asuntonsa edessä. Niinpä sitten hikisinä ja voipuneina suunnistimme (siis Jari suunnisti ja Jaana seurasi) noin kilometrin päähän rautatieasemalta. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 20 astetta; olimme selvästi ylipukeutuneita säähän nähden. Isäntämme David esitteli asunnon ja jätti sitten meidät keskenämme. Emme ole tähän mennessä laittaneet kuvia yöpymispaikoistamme, joten pistän tähän artikkeliin muutaman kuvan, sillä nyt ollaan tosi kivassa asunnossa.

Ja sitten lähikauppaan, joka olikin iso kauppakeskus. Saatiin ruuat ja juomat ostettua ja tultiin takaisin kämpille. Söimme, ja Jari aloitti puuttuvien (ja loppuunmyytyjen) paikkalippujen metsästyksen. Jaana keskittyi pyykinpesuun ja keittiöhommiin. Ja niin vain kävi, että PAIKKALIPUT LÖYTYIVÄT, malja sille! Kyllä on miulla ihmemies 😊

Huomenna lähdemme Saint-Nazaireen sukellusvenetukikohtaa ihmettelemään. Luvassa on lämmin päivä, päälle sortsit, jalkaan sandaalit ja mukaan aimo annos sitä kuuluisaa seikkailumieltä, jolle on ollut jo paljon käyttöä tällä matkalla.

Tällä kertaa majoituksemme on kerrostalon 13. kerroksessa, vähän huimaa, jos katsoo alas
Olohuone on oikein kiva, toki meidän tavaramme ovat hujanhajan pitkinpoikin
Toinen kuva olkkarista, kotoisasti paljon tavaraa
Ja lopuksi lasit viiniä onnistuneelle paikkalippujen metsästykselle, kippis!
Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *