Taas oli luvassa aurinkoinen, lämmin ja tuulinen päivä – ehkä täällä tuulee aina? Tänään matkustimme oikein urakalla sekä ratikoilla että busseilla, sillä tutustumiskohteemme olivat aika kaukana asunnoltamme ja keskustastakin. Kerta kiellon päälle, eli tänään samosimme peräti kaksi museota.
Ihan ensin matkasimme Puolan sotatekniikan museoon (Muzeum Polskiej Techniki Wojskowej), jossa on esillä panssariajoneuvoja, lentokoneita ja muuta aiheeseen liittyvää lähinnä ulkotiloissa. Paikkaa käytetään myös laitteiden säilytykseen ja entisöintiin, ja kun saavuimme museolle, vastassa oli panssarivaunun käynnistys ja sankka savupilvi. Nähtävää oli paljon, mutta kaikki opasteet olivat vain puolaksi – no, onneksi oli taas oma opas mukana.
Kun aikaa jäi, otimme ohjelmaan vielä yhden museon: Varsovan kansannousun museon (Muzeum Powstania Warszawskiego), jota on kehuttu paljon eikä syyttä. Se on kunnianosoitus Puolan vastarintaliikkeelle ja sen taistelulle Saksan miehitysarmeijaa vastaan. Taistelu kilpistyi Saksan musertavaan voimaan, jolloin noin 10 000 vastarintataistelijaa ja 200 000 siviiliä sai surmansa. Varsovasta tuli rauniokaupunki, sillä saksalaiset tuhosivat rakennuskannasta 80 prosenttia.
Kansannousun museo on erinomainen kokonaisuus, jossa tutustuimme aiheeseen kuvien, äänien ja valojen keinoin. Museossa ei esitellä pelkästään 63 päivää kestäneen kansannousun taisteluja vaan myös pääkaupungin asukkaiden jokapäiväistä elämää. Kävelimme tuhotun kaupungin raunioissa pitkin nupukivettyjä reittejä ja katsoimme vanhoja filmejä. Olisimme myös päässeet kävelemään läpi maanalaisen viemärin, mutta sinne emme edes yrittäneet ahtautua. Pienenä puutteena oli näyttelyn kiertosuunnan puuttuminen – emme siis ole ihan varmoja, älysimmekö katsoa kaiken mahdollisen.
Sittenpä olikin aika palata kämpille ja aloittaa valmistautuminen huomisen aikaiseen heräämiseen ja seuraavaan etappiin siirtymiseen. Suuntana siis Kaunas Liettuassa ja luvassa hostellimajoitus. Luvassa on lähes kahdeksan tunnin matka junassa (toivottavasti).
