Tänään oli SE retki, jota olin odottanut kovasti – ja kaikki oli vaivan arvioista. Lähdimme aamupäivästä Pontorsonista kohti Mont Saint-Michelin luostarisaarta paikallisbussilla. Väkeä oli lähdössä niin paljon, että busseja tarvittiin kolme, porukkaa tuli junalla Pariisin suunnasta. Pääsimme bussilla saareen johtavaa siltaa yli puolen välin – autoilla saarelle asti ei saa ajaa. Saarelle sinänsä ei ole pääsymaksua, mutta kallion huipulla sijaitsevaan, lukuisten portaiden päässä olevaan luostariin on kohtuullinen 13 €:n maksu, eläkeläisalennusta ei siellä tunnettu. Esim. ravintolahinnoissa oli ilmeinen luostarisaarilisä.
Luostari sijaitsee Mont Saint-Michelin kylän huipulla, eli saaressa on muutakin kuin luostari; se on oma pieni kylänsä, vaikka vakituisia asukkaita onkin enää kourallinen. Saarella on pitkä historia: Saint Michelin pyhää vuorta on palvottu ties kuinka kauan, ja se on ollut yksi tärkeimmistä keskiaikaisista pyhiinvaelluskohteista. Benediktiinimunkit alkoivat rakentaa sinne luostaria 10. vuosisadalla. Luostarilla on siis pitkä ja moninainen historia, välillä se on toiminut vankilanakin. Se on yksi ensimmäisistä Unescon maailmanperintökohteista.
Turisteja oli liikkeellä runsaasti, välillä tungokseen asti. Kaikki eivät kuitenkaan näemmä tule saaren huipulle luostariin asti, sillä portaita riittää kiivettäväksi. Luostarissa tunnelma olikin rauhallisempi kuin muualla kylässä. Jos ostat lipun etukäteen netistä, pääset nopeasti luostariin – me emme ostaneet ja siksi jonotimme. Ja monilla valistuneilla näytti olevan omat eväät mukana. Ihmettelin, kuinka monet olivat ottaneet ihan pieniä lapsia ja kaikenkokoisia koiria mukaan retkelle, sillä portaita oli paljon emmekä ainakaan huomanneet hissejä missään. Aurinko paistoi ja päivällä oli 18 astetta lämpöä, joten koiraparat läähättivät. No, kukin tavallaan.
Huomenna on sitten taas lähtö: suuntana on kaupunki nimeltä Nantes Länsi-Ranskassa Atlantin rannikon tuntumassa. Sieltä käsin käymme Saumurissa ja (tankkimuseo) ja Saint-Nazairessa (sukellusvenetukikohta). Ja sittenpä alkaakin monipolvinen kotimatka.
